Opetusjärjestelyt - kaikkien ehdoilla...

Uskonnon opetuksen palapeli on opetuksen järjestäjän näkökulmasta vaativa tehtävä, eikä kaikkien osapuolten toiveita voida koskaan noudattaa. Kun eri uskontoja edustavat oppilaat ovat - onneksi ja viisaasti - eri kouluissa, eri luokka-asteilla ja eri luokissa, ei opetusryhmien muodostaminen ole yksinkertaista. Juuri tämän vuoksi opetusjärjestelyt keskitettiin Helsingissä opetusvirastoon islamin, buddhalaisen ja Krishna  -uskonnon osalta ja myöhemmin  myös katolisen ja ortodoksisen uskonnon osalta.

Oman uskonnon opetusta tarjotaan eri luokka-asteilla yksi tai kaksi viikkotuntia koulun opetussuunnitelmasta riippuen. Kahdella vuosiluokalla on perusasteella kaksi viikkotuntia, muilla yksi. Koulu määrittelee opetussuunnitelmassa nuo vuosiluokat. Lukion opetus järjestetään keskitetysti yhteistarjottimella.

Opetusjärjestelyjen tekeminen aloitetaan koulujen toiveista. Kuluneena lukuvuonna alueellisissa rehtorikokouksissa lyötiin lukkoon uskontojen opetusajat ja sen jälkeen opetusvirastossa alkoi varsinaisen palapelin kokoaminen. Koulun oman työjärjestysten laatiminen on rehtorille nykyisin hyvin haasteellinen tehtävä; aineenopetus lisääntyy alemmilla vuosiluokilla ja kielitarjonta aiheuttaa päänvaivaa. Oman uskonnon tunnit halutaan useimmiten sijoittaa joko koulupäivän alkuun tai sen loppuun. Pulmallisinta on silloin, kun alueen kouluista puolet toivoo samaa aamua opetusajaksi ja kaikilla on siihen yhtä vankat perusteet. Huoltajat toivovat, että uskonnon opetus on omassa koulussa ja tietenkin sopivaan aikaan. Uskonnon opettajat toivovat, että heille ei tulisi hyppytunteja keskelle päivää.

Uskonnon oppitunnit eivät saa mennä päällekkäin muun opetuksen kanssa. Helpointa on silloin, kun kaikki katsomusaineiden opetus on koulussa ”palkitettu” samaan ajankohtaan. Silloin myös kiertävät oman uskonnon opettajat opettavat samaan aikaan kuin kaikki muutkin. Tämä kuitenkin edellyttää, että koulun kaikki luokanopettajat opettavat katsomusainetta jollekin ryhmälle. Kun luokanopettajat ovat erikoistuneet katsomusaineisiin, he tietenkin haluaisivat niitä myös opettaa, myös muille kuin omalle luokalleen. Se ei ole mahdollista, jos opetus on kaikissa luokissa samaan aikaan. Kouluissa, joissa kolmannes oppilaista on valinnut elämänkatsomustiedon, ei opettajia riitä millään matematiikalla kaikkiin opetusryhmiin samaan aikaan. Lisäksi on kouluja, joissa ”palkittaminen” sitoisi työjärjestyksen tekoa niin paljon, ettei se olisi mahdollista muuta kun esimerkiksi kielitarjonnasta tinkimällä.

Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on oman uskonnon lisäksi suomi toisena kielenä -opetusta ja oman äidinkielen opetusta. Nekin on saatava mahtumaan lukujärjestykseen niin, ettei mikään mene päällekkäin minkään toisen kanssa.

Helsingissä on tähän mennessä selviydytty opetusjärjestelyistä. Oman uskonnon opetuksen määrä kasvaa ainakin islamin uskonnon osalta vielä lähitulevaisuudessa, koska monilapsisten maahanmuuttajaperheiden oppilaita tulee peruskouluihin enemmän kuin sieltä vuosittain poistuu. On oletettavaa, että opetettavien uskontojen määrä tulee kasvamaan. Nämä seikat eivät ainakaan helpota käytännön opetusjärjestelyjä.

Teksti: Sari Vahtera, opetuskonsultti ja Ilona Kuukka, pedagoginen yhteyshenkilö | Helsingin Opetusvirasto