Laki ei velvoita selvittämään oppilaan haluamaa pienryhmäisen uskonnon opetusta, vaan lähtökohtana on huoltajien aktiivisuus. Hyvään hallintotapaan kuitenkin voitaisiin katsoa kuuluvaksi sen, että myös vähemmistöjen oikeuksista pidetään huolta. Jos koulussa on riittävästi jonkin pienryhmäisen uskonnon edustajia, voisi olla sopivaa selvittää heidän kiinnostuksensa oman uskonnon opetukseen. Toisaalta pitäisi myös tiedostaa perusopetuksessa, että määrä saattaa täyttyä yhdessä muiden koulujen kanssa. Tämä vaatii suurempaa aktiivisuutta ja työtä, mutta hyvänä hallintotapana voi luoda hyvät suhteet niin oppilaisiin kuin vanhempiin.
Samalla on hyvä selvittää oppilaiden tai opiskelijoiden uskonnon vaikutus koulun toimintaan, jotta ei tule loukattua vähemmistön oikeutta uskoa omalla tavallaan. Joskus on hyvä joustaa, jotta ristiriitoja ei pääse syntymään. Monien uskontojen edustajat ovat arkoja pyytämään heille kuuluvia oikeuksia leimautumisen pelosta. Toisaalta monet myös luonnostaan tyytyvät esimerkiksi annettuun uskonnon opetukseen, jos se on tasokasta ja huomioi erilaiset näkökannat.
Uskonnon opetusta ei kannata jättää oppilaan vanhempien tehtäväksi kahdesta syystä:
- vanhempien ensisijainen tehtävä on olla vanhempia
- vanhempien antama opetus ei välttämättä vastaa opetussuunnitelman perusteita, vaan saattaa sisältää vahvan oman latauksensa
Teksti: Pekka Kanervio | Rehtori, Toivolinnan yhteiskoulu, Piikkiö