Hyvä opetus lähtee siitä, että se hyväksyy monimuotoisuuden. Opetus, joka lähtee asenteellisista lähtökohdista pitäen kiinni omasta näkemyksestä, tuottaa helposti lukkotilanteita. Se aiheuttaa ristiriitoja, joihin sitten haetaan ratkaisua ja esimerkiksi oman uskonnon opetusta, vaikka sen järjestäminen olisi kuinka vaikeaa. Omassa työssäni joudun aina silloin tällöin vastaamaan kysymyksiin siitä, miten oman uskonnon opetus voidaan järjestää jossain kunnassa. Useimmissa tapauksissa kysyjä on joutunut tilanteeseen, jossa opetus ei ole pystynyt hyväksymään erilaista näkemystä ja pahimmillaan on jopa asenteellisuudella asetettu toisen uskonnon edustaja epäedulliseen valoon.
Alueellisesti Suomessa esiintyy esimerkiksi eri herätyskristillisyyden tihentymiä. Näissä tapauksissa hyvä opetus ottaa tämän huomioon kaikessa opetuksessa, mutta ainakin uskonnon opetuksessa. Koska olen itse pienryhmäisen uskonnon edustaja, on minun ollut helppo asettua vähemmistöjen asemaan ja omissa opettajantoimissani olen valvonut, että muiden uskonnollisten vähemmistöjen asema on turvattu kunnioittavasti.
Hyvä opetus (ja hallinto) liittyy vahvasti myös uskonnollisten elementtien esiintymiseen koulun toiminnassa. On hyvä selvittää kenen uskonnollista vakaumusta ollaan mahdollisesti loukkaamassa. Kun tilanteet selvitetään etukäteen, vältetään vaikeita ristiriitoja. Oma kokemukseni on, että kaikissa tapauksissa on löydettävissä sopimalla hyvä toimintamalli, kun asiat ennakoidaan ja sovitaan jo ennen tilanteen syntyä.