Uskonnonopetus ja arvokasvatus koulunjohdollisena kysymyksenä

Olipa kysymys mistä oppiaineesta tahansa tiedämme, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa opettaa. Koska jokainen opettaja tekee työtä omalla persoonallaan, luokissa voidaan käsitellä samoja asioita monella tyylillä ja vivahteella. Opetussuunnitelma linjaa tavoitteet ja sisällöt, mutta opettajan pedagoginen vapaus antaa hänelle luvan toteuttaa niitä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Mikä sitten on rehtorin rooli ja mitkä ovat hänen mahdollisuutensa vaikuttaa yksittäisen oppiaineen opetustapahtumaan? Tässä artikkelissa tarkastelen yhtäältä uskonnonopetusta, jossa erityispiirteeksi nousee se, että kysymys on ns. katsomusaineesta, jonka sisältöihin sinänsä opettajilla voi henkilökohtaisesti olla hyvin erilaisia suhtautumistapoja. Toisaalta en malta olla samassa yhteydessä viittaamatta muutamalla sanalla myös uskonnollisten ja eettisten aiheiden käsittelyyn muissakin yhteyksissä koulun lukuvuosikierron aikana – lähinnä kysymykseen tulevat silloin päivänavaukset, koulujen juhlatraditiot, tutustumiskäynnit ja projektihankkeet. En kertaa sitä, mitä pykälissä lukee, vaan koetan lähinnä hahmotella asioita ihan sieltä ruohonjuuritasolta, käytännön arkinäkökulmasta.

Rehtorin vaikuttamismahdollisuuksia kartoitettaessa, tekisin selkeän kahtiajaon hallinnollisiin toimenpiteisiin ja pedagogiseen ohjaukseen.

Teksti: Anneli Kesola | Kuljun koulun rehtori, Lempäälä