Pienessä ryhmässä oppilaiden on helppo keskustella, mikäli kaikki oppilaat tuntevat toisensa ja ilmapiiri on avoin. Keskustelun aihe voi olla eettinen, joka nousee koululaisen arjesta. Se voi olla myös kirkollisen juhlan aihe tai esimerkiksi Raamatun kertomuksiin liittyvä aihe.
Keskustelua voidaan harjoitella pareittain tai pienissä porinaryhmissä. Aluksi keskusteluryhmät on hyvä muodostaa siten, että samassa ryhmässä ovat ne lapset, jotka jo entuudestaan tuntevat toisensa. Opettajan on syytä mennä aloittamaan keskustelua niiden oppilaiden kanssa, jotka eivät tunne toisiaan. Myöhemmin ryhmien kokoonpanoja kannattaa vaihdella.
Keskustelemistakin pitää opettaa. Pari- tai ryhmäkeskustelun aihe tulee olla aluksi lapsille tuttu. Ensimmäisillä tunneilla voidaan koota kesämuistoja tai kertoa omasta kotiluokasta. Aluksi opettaja voi antaa valmiita keskustelukysymyksiä. Myöhemmin opettaja voi antaa pelkän aiheen, josta keskustellaan. Opettajan on hyvä ohjata keskustelua siten, että jokainen voi sanoa oman ajatuksensa ja toisten on syytä odottaa, että jokainen on saanut sanottua asiansa.
Myöhemmin ryhmäkeskusteluita voidaan koota yhteiseen miellekarttaan taululle tai kalvolle. Keskustelun aihe kirjoitetaan piirretyn ympyrän keskelle ja ympärille kootaan eri ryhmien esille tuomat asiat. Näin voidaan menetellä myös pienryhmissä.
Turvallisessa ilmapiirissä oppilaat uskaltavat tuoda monia arkojakin asioita esille. Esimerkiksi kiusaamis- tai kaveriasiat ovat sellaisia, joita isossa luokassa ei aina uskalleta kertoa.