Vaikka islam on toisaalta hyvin sosiaalinen uskonto, on usko perimmältään mitä individualistisin. Ihmisen tekee muslimiksi hänen uskonsa Jumalaan, minkä heijastumaa on ihmisen päivittäinen toiminta. Koraani korostaa Jumalan mielessä pitämisen tärkeyttä; kun muslimi päättää rukouksensa, hän ei sulje pois yhteyttään Jumalaan. Ihmisen tulisi toimia kuin näkisi Jumalan tietäen että Jumala näkee hänet (= ihsan).
Muslimin, sananmukaisesti Jumalalle antautuneen, ihanteena on toteuttaa uskoaan kaikessa, aivan arjen harmaimmissakin toiminnoissa. Näin hän jatkuvasti kamppailee itsensä kanssa ollakseen parempi ihminen, samalla siis parempi muslimi (=jihad). Siinä missä sappi alkaa kiehua, profeetta Muhammedin opetus itsehillinnän tärkeydestä saa muslimin pitämään kielensä kurissa.
Kun kiireinen nykyihminen pelkää myöhästyvänsä tärkeästä tapaamisesta bussille juostessaan, Jumalan muistaminen saa aikaan kaksi reaktiota: pienen pyyntörukouksen (du´a) Jumalalle, että ehtisi bussiin, ja rauhallisemman mielen. Jumalan muistaminen tasoittaa kiireistä mielialaa.
Isra Lehtinen