Kannanotto Itämeren rehevöitymisen vähentämiseksi

Suomen kestävän kehityksen toimikunta vetoaa julkishallinnon eri sektoreihin, elinkeinoelämään ja kansalaisiin ravinnepäästöjen vähentämiseksi, jotta Suomen Itämeriohjelman tavoite Itämeren ekologisen tilan palauttamiseksi voidaan saavuttaa. Itämeren tilan parantaminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi EU:n päätöksenteossa vahvistamalla EU:n pohjoisen ulottuvuuden sisältöä ja ottamalla käyttöön naapuruuspolitiikkaan liittyviä rahoitusvälineitä. Myös Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuusrahastolla on tärkeä merkitys.

Vesiensuojelun hyväksi on Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä jo useita vuosikymmeniä. Suomenlahteen johdettavien jätevesien ravinnekuormitusta on saatu alennettua 1990-luvulla noin 40 prosenttia. Tästä huolimatta rehevöityminen on jatkunut, Suomenlahdella jopa lisääntynyt. Tämän seurauksena laajalla alueella saaristossamme on biologisesti kuolleita pohjia, mikä aiheuttaa osaltaan sisäisen kuormituksen kasvua. Myönteistäkin kehitystä on tapahtunut suurten kaupunkien lähivesien parantumisen seurauksena.

Tähän mennessä tehty vesiensuojelutyö ei ole kaikilta osin riittänyt, jotta vesien tila ja käyttökelpoisuus olisi parantunut tavoitteiden mukaisesti. On selvää, että ravinnepäästöjä on edelleen alennettava, jotta rannikkovesiemme tila paranee. Toimia tarvitaan erityisesti maatalouden ja muun hajakuormituksen pienentämiseksi, mutta myös mm. yhdyskuntien, kalankasvatuksen, haja-asutuksen, liikenteen ja teollisuuden ravinnepäästöjen vähentämiseksi.

Maatalouden viljelykäytännöt ovat parantuneet monilta osin ympäristön kannalta edulliseen suuntaan. Maatalouden ravinnepäästöjä on kuitenkin vähennettävä edelleen, koska maatalous on suurin yksittäinen ravinnekuormittaja Suomessa.

• Maatalouden ympäristötukea on kohdennettava tehokkaasti Itämeren ravinnekuormitusta vähentäviin toimiin. Näitä ovat esimerkiksi suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustaminen, kevennettyjen muokkausmenetelmien ja ympärivuotisen kesannoinnin käyttö.
• Vuonna 2007 alkavassa maaseudun uudessa kehittämisohjelmassa on luotava sellaisia EU:n osaksi rahoittamia instrumentteja, joilla voidaan vähentää maataloudesta vesiin tulevaa ravinnekuormitusta ympäristön kannalta oikein kohdentaen, mutta myös viljelijän kannalta hyväksyttävästi.
• Viljelijöiden oma osaaminen on huomioitava, ja sitä on kehitettävä koulutuksella.

EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteena on saavuttaa kaikkien vesien, myös rannikkovesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä sekä estää vesien tilan heikkeneminen.

• Laaditaan vuoden 2009 loppuun mennessä vesienhoitosuunnitelmat, joissa merialueiden rehevöitymishaittojen vähentäminen on yhtenä keskeisenä lähtökohtana.

Suojelutoimien tarpeen, riittävyyden, vaikuttavuuden ja kohdentamisen pohjaksi tarvitaan lisää tutkimustietoa.

• Itämerta koskeva tutkimus tulee liittää entistä tehokkaammin Suomen Itämeriohjelman toimeenpanoon.

Koko Itämeren tilan kannalta on tärkeää, että Suomen lähialueiden, erityisesti Pietarin mutta myös esimerkiksi Viipurin, jätevesikuormitusta vähennetään.

Mikään toimiala ei ole yksin vastuussa Itämeren rehevöitymisestä eikä myöskään voi ratkaista sitä. Vuonna 2002 hyväksytyssä Suomen Itämeren suojeluohjelmassa on sovittu keskeisistä Itämeren suojelutoimista. On tärkeää, että eri tahot sitoutuvat sovittujen toimien täytäntöönpanoon.

Tulevaisuudessa tilanne tulee todennäköisesti vaikeutumaan, koska vesistökuormitus uhkaa kasvaa ilmastomuutoksen myötä. Kohonneen lämpötilan ja sademäärän vaikutuksesta eroosion sekä ravinteiden vapautumisen ja huuhtoutumisen riski kasvaa, jolloin ympäristötukitoimien riittävän määrän ja kohdentamisen merkitys kasvaa.