Miten osaan valita?

Ympäristömerkit
Ekologinen jalanjälki
Elinkaari
Ekologinen selkäreppu ja MIPS
Jäte

Luotettava, tutkimuksiin perustuva tieto eri tuotteiden ja toimintatapojen ympäristövaikutuksista karttuu koko ajan. Parhaille tuotteille ja prosesseille myönnetään ympäristömerkkejä ja sertifikaatteja. Ympäristötietoinen kuluttaja omaksuu helposti keskeiset ympäristömerkit. Kestävän kehityksen arvojen sisäistäminen on ympäristötietoiseksi kuluttajaksi kasvun vaikeampi osa. Oikea tieto ja kestävien valintojen tekemisen helppo käytännön toteutus vievät kehitystä pienin askelin toivottuun suuntaan.

Ympäristömerkit

Me kaikki emme voi olla ympäristöalan ja ympäristöystävällisen tuotannon asiantuntijoita, joten kuluttajan avuksi on kehitetty erilaisia merkitsemisjärjestelmiä. Merkki kertoo tuotantotavasta tai kierrätettävyydestä ja opastaa lajittelussa. Kemikaaleilla on myös käyttöturvallisuusmerkinnät (pdf).

Tehtävä: Opettele tunnistamaan ympäristömerkit Kuluttajaviraston sivuilta.

Selvitä, mitä ympäristömerkillä varustettuja tuotteita lähikaupastasi on saatavissa ja vertaa niiden hintoja vastaaviin tuotteisiin, joissa ei ole ympäristömerkkiä.

Teollisuus ja vähittäiskaupat ovat vastanneet kriittisten kuluttajien vaatimukseen tuoda markkinoille ympäristömyötäisiä tuotteita. Markkinoinnissa käytetään paljon erilaisia ympäristöväittämiä: luonnonystävän, eko, bio, luomu… Ympäristötietoinen kuluttaja voi vaatia tuotemainonnalta vastuullisuutta.

Tehtävä: Mainonnan ympäristöväittämät

Valitse muutama tuote, joiden mainonnassa käytetään ympäristöväittämiä. Täyttääkö mainos kuluttaja-asiamiehen asettamat periaatteet ympäristömarkkinoinnille?



Ekologinen jalanjälki havainnollistaa, kuinka paljon maa-alaa tarvitaan kulutustavaroiden ja -palveluiden tuottamiseen sekä jätteiden ja päästöjen käsittelyyn, mukaan lukien hiilidioksidin sitomiseen tarvittava metsäala.

Kaikki energian ja aineen kulutus sekä päästöjen ja jätteiden palauttaminen takaisin luontoon vaatii tietyn maa-alan. Ekologinen jalanjälki kuvastaa yksilön, kunnan tai valtion kulutukseen tarvittavaa pinta-alaa. Sitä verrataan ekologiseen kapasiteettiin eli biologisesti tuottavaan maa-alaan. Ekologinen kapasiteetti lasketaan käytettävissä olevan viljelymaan, laitumen, metsän ja rakennetun maan yhteispinta-alana. Mukana on myös hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittava metsäpinta-ala.

Ekologista jalanjälkeä käsiteltiin 15.12.2005 pidetyssä seminaarissa Suomen Suuri Ekologinen Jalanjälki: Laskentavirhe vai totuus?. Seminaarissa tutustuttiin metsä- ja energialaskelmiin. Lisäksi pohdittiin kestävän kehityksen politiikan kannalta, mikä on Ekologisen Jalanjäljen käyttökelpoisuus kestävän kehityksen indikaattorina, ja mitkä ovat tulevat tutkimus- ja selvitystarpeet.

Maija Hakanen on laatinut Suomen kuntaliitolle kuntien ekologisen jalanjäljen laskentaohjelman. Tämän laskentatavan mukaan vuonna 1995 suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on 3,41 hehtaaria. Energian osuus siitä on yli puolet. Suomalaisen ekologinen kapasiteetti on puolestaan 4,67 hehtaaria. Vuonna 1999 suomalaisen ekologinen jalanjälki oli 3,502 hehtaaria. Suomen ekologinen kapasiteetti oli 4,643 hehtaaria asukasta kohti. Katso tarkempaa vertailua Kunnat.net-sivuilta.

WWF:n vuoden 2004 Living Planet raportin tiivistelmän mukaan suomalaisten keskimääräinen jalanjälki on lähes 4 kertaa niin suuri kuin maapallon luonnon uusiutumiskyky henkilöä kohden. Jokaista maapallon ihmistä kohden on 1,8 hehtaaria tuottavaa alaa (laskettu 6,1 miljardin ihmisen mukaan). Maailman ihmisten keskiverto ekologinen jalanjälki oli 2,2 hehtaaria henkilöä kohden vuonna 2001. Tutustu koko raporttiin Living Planet Report 2004 (pdf-tiedosto, englanninkielinen).

Tehtävä: Mitä ekologinen jalanjälki kertoo suomalaisesta kulutuksesta ja maailman rajoista?

Kanadalaiset William Rees ja Mathis Wackernagel kehittivät ekologisen jalanjäljen mittausmenetelmän. Lue Maija Hakasen artikkeli "Kestävän kehityksen jäljillä" ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä ekologisella jalanjäljellä oikeasti mitataan ja mikä on mittayksikkö?
• Maankäyttöluokka kertoo, mihin maata käytetään. Mitä maankäyttöluokkia ekologisen jalanjäljen laskennassa huomioidaan?
• Mitkä jokapäiväisen elämän kannalta välttämättömät toiminnot otetaan tarkastelussa huomioon?

Millaisia pohdintoja sinussa herättää:

• Suomen ekologinen kapasiteetti (4,643 ha) on suurempi kuin suomalaisten ekologinen jalanjälki?
• Suomalaisten ekologinen jalanjälki on yli kaksinkertainen maailman biologisesti tuottavan maan määrään nähden?
• Ekotallaaja-pelissä voit laskea henkilökohtaisen ekologisen jalanjälkesi, sillä pelissä kysytään elämäntavoistasi.

Tehtävä: : Maankäyttöluokkien tutkiminen koulun lähiympäristöstä

Ohjeet Globe-projektin sivuilta.

Elinkaari

Elinkaariajattelu havainnollistaa tuotteen elämän raaka-ainelähteeltä uusiokäyttöön tai kaatopaikalle. Kussakin elinkaaren vaiheessa käytetään erilaisia panoksia kuten materiaaleja, energiaa ja vettä, ja aiheutetaan erilaisia päästöjä ja kuormitusta ilmaan, veteen tai maaperään. Elinkaariajattelu vaatii koko tuotantoprosessin tuntemista. Kuinka monta kodissasi olevaa esinettä osaisit itse valmistaa alkaen raaka-aineen jalostuksesta?

Tehtävä: Viilipurkin ongelma havainnollistaa elinkaariajattelua. Se on esimerkki Suomen luonnonsuojeluliiton Kestävien valintojen taito -oppaan (pdf) tehtävistä. Viilipurkin elinkaarta tarkastellaan sivulla 11. Mistä aineesta viilipurkki valmistetaan? Mitä kaikkea pitääkään tehdä, ennen kuin viilipurkki on valmis? Osaatko itse valmistaa viiliä?

Vinkki: Tyhjä voi- tai margariinirasia on erinomainen pakastus- ja eväsrasia. Se kestää kymmeniä käyttökertoja, on kevyt kuljettaa ja sen voi laittaa mikroon. Eikä tarvitse edes lautasta liata.

Ekologinen selkäreppu ja MIPS

"Mitä reppu sisältää - no, se on eri juttu" lauloi Tapio Rautavaara aikoinaan Reino Helismaan sanoittamassa Reppu ja reissumies laulussa. Wuppertal-instituutissa tavaroille on alettu laskea ns. ekologista selkäreppua. Ekologinen selkäreppu sisältää maata ja kalliota, ilmaa ja vettä sekä kasvi- ja eläinkunnan tuotteita. Reppu on täyttynyt tavaran valmistuksen kaikissa vaiheissa. Mitä kevyempi reppu, sitä vähemmän on kulunut luonnonvaroja. Itse tuote ei kuulu reppuun. Voit myös katsoa Seppo Leinosen näkemys ekologisesta selkärepusta.

Tehtävä: Miten reppu täyttyy?

Suomen luonnonsuojeluliiton Kestävien valintojen taito -oppaan (pdf, s. 14) kerrotaan tarkemmin, miten vesi, maa ja ilma ja muut materiaalit reppuun joutuvat.

MIPS on mittari, joka vertaa tuotteen materiaalipanosta sen tarjoamien palvelukertojen määrään. Tulevaisuudessa voi ehkä nähdä kaupassa eri tuotteiden hinnan rinnalla MIPS-luvun, jota vertailemalla kuluttaja voi valita ekotehokkaamman tuotteen.

MIPS lasketaan seuraavasti:

Lasketaan ensin raaka-aineen materiaalipanos eli MI-kerroin. Materiaalipanos kertoo, kuinka paljon materiaalia kaiken kaikkiaan on työstetty raaka-ainetta varten. Nämä laskut tarvitsevat tarkkoja tietoja tuotantoprosessista, joten materiaalipanoksen selvittäminen on ammattilaisten työtä. Ympäristöhallinnon kalvosarja materiaalitehokkuudesta sisältää joitakin Wuppertal-instituutin MIPS online -sivuilta löydät saksan- ja englanninkielistä materiaalia MIPS-laskuja varten. Materiaalia on nyt sivuilla myös suomenkielisenä!

• MI on suhdeluku, kuten kartan mittakaava. Otetaan esimerkiksi paperi, jonka MI on 3 - 15 kg/kg. Tämä tarkoittaa sitä, että kilo paperia tarvitsee luonnonvaroja 3 - 15 kiloa. Laskuissa on helppo käyttää paperin MI-kertoimena 10 kg/kg
• Sitten lasketaan tuotteen MI-kerroin. Jotta saadaan tuotteen MI-kerroin, täytyy tuote punnita. Jos tuotteessa on useita raaka-aineita täytyy kunkin raaka-aineen osuus painosta punnita erikseen (tai muuten tietää). Sanomalehti painaa esim. 500 grammaa. Sen paperiraaka-aineen MI-kerroin on siis 0,5 kg x 10 kg/kg eli 5 kg. Lehti pitää painaa, joten tarvitaan painomustetta ja painokone. Lisäksi lehden jakelu lisää materiaalien kulutusta. Lopuksi lehti pitää vielä käsitellä jätteenä. Tästä ei ole arviota, joten oletetaan se nollaksi.
• Wuppertal-instituutissa on laskettu sanomalehden ekologiseksi selkärepuksi huikeat 45kg/ lehtikilo. Joten puolen kilon lehdelle se on 45/2 = 22,5 kg. Tässä luvussa myös vesi ja ilma ovat mukana.
• Sitten jaetaan MI palvelusuoritteella (S = service unit). Lehden palvelusuorite on lukukerrat. Jos yksi ihminen lukee lehden on MIPS 5 kg/1 = 5 kg, mutta jos viisi ihmistä lukee lehden on MIPS 5 kg/5 = 1 kg.

Koska materiaalipanos on useimmissa tuotteissa kymmenkertainen – monituhatkertainen tuotteen painoon verrattuna, voidaan ajatella, että materiaalipanos = ekologinen selkäreppu.

Tehtävä: Laske haluamasi tuotteen ekologinen selkäreppu (= materiaalipanos = MI-kerroin) ja MIPS. Muunna se vielä MIPS:ksi arvoimallasi käytökertojen määrällä Jos selkäreppu osoittautui suureksi, mieti olisitko saanut tuotteen tuottaman hyödyn jollain muulla tavoin ja laske sitten vaihtoehtoisen tavan MIPS.

Tehtäviä ekologisesta selkärepuista ja MIPS:tä Kestävien valintojen taito oppaasta (pdf-tiedosto)

Jäte

Kaikki tuotettu tavara päätyy jätteeksi ennemmin tai myöhemmin. Kotitaloudet ja niiden kanssa samantyyppisiä jätteitä tuottava palvelusektori lajittelevat jätteistään entistä suuremman osan. Yhdyskuntajätteistä lajiteltiin eli kerättiin sekajätteestä erillään hyödynnettäväksi vuonna 2004 jo 38 prosenttia. Vastaava osuus paria vuotta aiemmin oli 4 prosenttiyksikköä vähemmän. Kehitys vähensi kaatopaikoille viedyn sekajätteen määrää kuten edellisinäkin vuosina. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen jätetilastosta.

Eniten lajitellaan paperi- ja kartonkijätettä, 385 000 tonnia vuonna 2004. Toiseksi eniten erilliskerätään biojätettä, 174 000 tonnia. Biojätteet kertyvät pääasiassa keittiöjätteinä sekä pienemmältä osin puutarhajätteinä.

Suomessa syntyi yhdyskuntajätteitä vuonna 2004 2 374 000 tonnia, mikä on lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Henkeä kohden määrä on 455 kiloa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin.

Jätteiden käsittelyn hierarkia eli suosituimmuusjärjestys:

1. Jätteiden synnyn vähentäminen
2. Kierrätys
3. Poltto
4. Turvallinen loppusijoitus

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV on jo pitkään ratkonut miljoonan ihmisen ja alueen elinkeinoelämän jäteongelmia. Vaikka käytännön painotukset ovat pääkaupunkiseutua koskevia, yleiset periaatteet ovat maailmanlaajuisia. YTV Jätehuollon ylläpitämästä Fiksu-sivustosta löydät vastauksia kysymykseen, miten jätteitä voidaan vähentää.

YTV:n sivuilta löytyy tietoa myös aihepiireistä:

• Jäte-bencmarching, jätemäärien seurantasysteemi
• Kodin ongelmajätteiden lajittelu

Paperinkeräys Oy opastaa paperin, pahvin ja mm. maitotölkkien kierrätyksestä. Tutustu myös Paperin elämä -sivustoon.

Mepak-Kierrätys Oy edistää metallisten tölkkien, myös pantittomien juomatölkkien kierrätystä.

Joutsenmerkittyjen tuotteiden pakkauksista ja jätehuollosta on lisätietoa SFS:n sivulla.

Pakkausmateriaalit ovat selkeä esimerkki tuotteista, joiden käyttöaika on lyhyt. Suomen markkinoilla liikkuu pakkauksia yli 436 000 tonnia vuodessa eli 85 kiloa suomalaista kohti vuodessa. Suomessa pakkauksista hyödynnettiin 60 % ja kierrätettiin 50 % vuonna 2000. Parantamisen varaa jää vielä ja toisaalta turhaa pakkaamista on edelleen hyvin paljon.

Kun jätteiden syntymistä vähennetään ja syntyvät jätteet lajitellaan:

• säästetään energiaa, koska jäteraaka-aineen ei tarvitse käydä läpi samoja tuotantovaiheita kuin alkuperäisen raaka-aineen,
• säästetään luonnonvaroja, koska jäteraaka-aineilla voidaan korvata alkuperäisiä luonnon raaka-aineita,
• vähennetään ympäristöhaittoja, koska kaatopaikkajätteen määrä ja materiaalien tuotanto- ja jalostusvaiheet vähenevät,
• lisätään kotimaista tuotantoa ja työllisyyttä ja ulkomailta ostettavien raaka-aineiden tarve vähenee,
• säästetään jätehuoltokustannuksissa, koska jätemäärien vähentyessä jätteen kuljetus- ja käsittelykustannukset pienenevät.

Tehtävä: Jätehuollon vaihtoehdot

Mitä eri vaihtoehtoja jätehuollossa on? Mitä etuja/ haittoja kussakin tavassa on? Tarkastele asiaa tekemällä taulukko seuraavan ympäristöhallinnon jätehuoltosivun tarjoamien tietojen avulla?

Tehtävä: Perehdy jätteen synnyn ehkäisyyn

Tehtäviä jätteen synnyn ehkäisystä löydät YTV:n Fiksu-sivuston oppimassa -materiaalista. Fiksu on YTV Jätehuollon tuottama, sähköinen opetusaineisto jätteen synnyn ehkäisystä. Valitse oman oppiaineesi tehtävät lukion ja peruskoulun opetukseen. Aineistoja ja tehtäviä myös ammatillisen koulutuksen eri aloille sekä päiväkoteihin. Parhaat käytännöt oppilaitoksessa -malli auttaa vähentämään jätettä.

Tehtävä: Pura jätepommi

Pelaa Fiksu-sivuston peliä ja pura jätepommi

Tehtävä: Osaatko lajitella jätteet oikein?

Miten itse toimit? Pidä päiväkirjaa omasta urastasi jätteidenlajittelijana: merkitse huolellisesti viikon ajan, mihin jätejakeisiin kotona jätteesi lajittelet ja minne ne toimitat. Arjessa ekomestari tutaan ja erityisesti sellainen on biojätteen kotoa taloyhtiön keräilypisteeseen kuljettaja! Missä on lähin kierrätyskeskus? Mitä sinne voi viedä ja mitä sieltä hankkia. Tee tutustumismatka!

Miten jätteet lajitellaan kodissasi, koulussasi, kotikunnassasi? Missä ovat lähimmät sekajätteen, paperin, biojätteen, lasin, metallin, vaatteiden ja ongelmajätteiden keräyspaikat? Kuka vastaa jätteiden keräämisestä? Minne jätteet viedään? Miten koulussasi toimitaan?

Sekajätteen vienti kaatopaikalle on aina jonkinasteista epäonnistumista kierrätyksessä. Miten sekajätteen määrän saisi parhaiten vähenemään? Mitä kaikkea viedään kaatopaikalle? Mitä jätteille siellä tapahtuu? Miten kaatopaikkajätettä voisi vähentää? Hyödynnetäänkö kotipaikkakuntasi kaatopaikalla metaania energiana tai valmistetaanko kaatopaikkajätteestä muutoin energiaa? Ota selvää paikallisesta energiayhtiöstä tai kunnan jätehuollosta vastaavilta. Kaatopaikka on kokemisenarvoinen oppimiskohde.

Kunta on velvollinen huolehtimaan kotitalouksien ongelmajätteiden keräyksestä alueellaan. Loppukäsittelystä huolehtii Suomessa keskitetysti Ekokem Oy.