Kaikille ympäristöongelmille on olemassa kaksi perussyytä:

• meitä ihmisiä on liikaa ja
• me kulutamme liikaa.

Kasvun rajat ovat todellisuutta miljardien ihmisten arkipäivässä – tänään.

2000-luvun lähtötilanne: Ihmisiä on 6 miljardia, joista noin miljardi kärsii aliravitsemuksesta, 1,2 miljardilta puuttuu puhdas vesi, 1,6 miljardia on vailla lukutaitoa ja kahdella miljardilla ei ole sähköä. Maailman rikkain viidennes kuluttaa 4/5 kaikista resursseista, niin ravinto-, raaka-aine- kuin energiavaroistakin.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua meitä on lähes kymmenen miljardia. Kuinka jaamme maapallon luonnonvarat kasvavan väestömäärän kesken? Mistä riittää puhdasta vettä, ruokaa ja energiaa sekä raaka-aineita kaikille tarvitsijoille? Ongelma on valtioiden sisäinen, valtioiden välinen ja valtioryhmien välinen.

Luonnonvarojen vähetessä ympäristökonfliktien riskit lisääntyvät. Kamppailu resursseista johtaa pahimmillaan pitkäkestoisiin sotiin. Jotta synkimmät ennusteet eivät toteutuisi, tarvitaan Rion Agendan sanoin "uutta kumppanuutta etelän ja pohjoisen välille".

Osateemat

Väkiluku kasvaa

Maailman väestö kasvoi 6 miljardiin vähän ennen vuosituhannen vaihdetta. Valtaosa väestönkasvusta tapahtuu seuraavina vuosikymmeninä kehitysmaissa. Parhaimmillaankin väestönkasvu onnistutaan rajoittamaan vain puoleen, sillä lisääntymisikäisiä naisia on nyt enemmän kuin koskaan. Ehkäisyvälineiden ohella naisten lukutaidon ja koulutuksen lisääminen on tehokas väestönkasvun hidastaja.

Luonnonvarat ovat rajallisia

Olemme tottuneet tarkastelemaan luonnonvarakysymystä riittävyyskysymyksenä. Totuus on paljon monimutkaisempi. Sen sijaan, että kysyisimme: "Koska öljy loppuu", meidän on kysyttävä: "Kenellä on oikeus käyttää niukkoja luonnonvaroja?", "Mihin tarkoituksiin luonnonvaroja saa käyttää?" ja "Millaisia ympäristövaikutuksia luonnonvaran käytöstä on?", "Miten käytön haittavaikutukset voidaan minimoida?" ja lopuksi "Miten selviämme, kun luonnonvara todella loppuu?"

Köyhyys ja ympäristöuhat

Köyhyys on puutetta elämän perusresursseista: vedestä, ruuasta ja asunnosta sekä turvallisuudesta. Vallitsevat maanomistusolot, yhteiskunnalliset rakenteet ja maailmankauppa työntävät köyhät yhä huonommille asuinalueille, vähäravinteisimmille viljelymaille, kuivemmille laitumille ja likaisimpiin slummeihin. Seurauksena on inhimillistä kurjuutta, ympäristötuhoja ja yhteiskunnallista levottomuutta. Ilman tehokkaita vastatoimia 2000-luvusta tulee maailmanhistorian pahin nälänhädän, kulkutautien ja sotien vuosisata.

Ympäristökonfliktit

Väestöt kasvavat ja ympäristöt kuluvat. Luonnonvaroja riittää entistä vähemmän jakoon. Syntyy usein konflikteja. Pahimmillaan elinympäristöt muuttuvat asuinkelvottomiksi ja suuret ihmisjoukot lähtevät etsimään uusia asuinpaikkoja. Kenellekään kuulumatonta, asumiskelpoista maata ei kuitenkaan enää ole. Uusien tulokkaiden ja vanhojen asukkaiden välille syntyy helposti etnopoliittisia konflikteja, jotka voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia. Miten ympäristökonfliktin voisi estää? Onko siitä ulospääsyä?

Talouden suunnanmuutos

Maapallon resurssit ovat rajalliset. Näihin rajoihin nopeasti kasvavan ihmiskunnan talouden tulisi sopeutua. Kestävä kehitys edellyttää uusiutuvien luonnonvarojen käytön rajoittamista niiden uusiutumiskyvyn mukaiseksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja tulee oppia säästämään ja käyttämään ekotehokkaammin. Maailmantalouden kasvu kuitenkin jatkuu, tuloerot syvenevät ja valtioiden keinot vaikuttaa pääomavirtoihin vähenevät. Mitä talouden suunnanmuutos voisi olla? Onko maailmantaloudelle ohjauskeinoja?