Uhanalaisuus

Suojelu

Aika ja kulttuurit

Suomen luonto

Omat teot

Teeman
tehtäväpankki

Mitä luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan?

Määrittely
Monimuotoisuuden edellytykset

Määrittely

Biologisella monimuotoisuudella eli biodiversiteetillä tarkoitetaan kaikkien kasvien, eläinten, sienten ja mikro-organismien sekä niiden elinympäristöjen moninaisuutta ja vaihtelua. Tavallisimmin monimuotoisuutta tarkastellaan kolmella eri tasolla:

• Ekosysteemien diversiteetti on luonnonalueiden monimuotoisuutta. Sitä, että on järviä, soita ja metsiä. Ja metsissä kuivia mäntykankaita ja kosteita korpinotkelmia.
• Lajidiversiteetti tarkoittaa sitä, että on paljon eri lajeja ja alueen lajisto on vaihtelevaa.
• Perinnöllinen eli geneettinen diversiteetti tarkoittaa sitä, että on olemassa eri eläinrotuja ja kasveilla on alalajeja. Myös yksilöiden erilaisuus on perinnöllistä muuntelua.

Tehtävä: Näe perinnöllinen monimuotoisuus metsän puissa

Metsäluonnon monimuotoisuus on meille suomalaisille sydämen asia. Se on myös ekologisen ja taloudellisen turvallisuuden sekä metsänjalostuksen perusta. Metsäntutkimuslaitoksen Metsänjalostuksen kuvasarja havainnollistaa muuntelua ja sen näkymistä puissamme sekä esittelee jalostuksen menetelmiä.

Lajien lukumäärä on yleisimmin käytetty monimuotoisuuden mittari. Lajien runsautta voidaan tutkia eri kokoisilta alueilta. Biologisissa tutkimuksissa tarkastellaan vaikkapa yhden neliömetrin tai yhden hehtaarin lajien runsautta. Tutkittavalle alueelle tehdään useita näytealoja. Jokaiselta näytealalta tehdään lajilista ja lajin kohdalle merkitään, kuinka runsaasti sitä esiintyy näytealalla. Kun listoja lasketaan yhteen, saadaan koko tutkittavan alueen lajisto selvitetyksi. Tavallisesti tuloksia esitetään selvärajaiselta ekosysteemiltä esim. linnusto Helsingin Vanhankaupunginlahdella tai kasvisto Turun saaristossa. Monimuotoisuuden tutkimus rajataan usein myös hallinnollisten rajojen mukaan, esim. Vantaan kasvit, Hämeen perinnemaisemien kovakuoriaiset tai Suomen kalat.

Tehtävä: Paljonko lajeja?

Oikeastaan kysymyksen pitäisi olla, montako tieteelle kuvattua lajia on

1. maailmassa
2. Suomessa katso Suomen lajien uhanalaisuus – tuloksia kuvina
3. kotikunnassani

Kuka ne kaikki on laskenut? Kaikkia ei ole laskenut kukaan. Laskentaan on osallistunut satoja tuhansia biologeja ja luonnonharrastajia ympäri maailman. Laskeminen jatkuu koko ajan, sillä jopa Suomesta löydetään uusia hyönteislajeja. Ja maailman sademetsistä on löydetty jopa uusia nisäkäslajeja ihan viime vuosina.

Maailmanennätys: Vuonna 1993 Salvadorin eteläosassa työskennelleet biologit tunnistivat eräältä alueelta 450 puulajia yhden ainoan hehtaarin alalta.

Kun on kyse biodiversiteetin suojelusta, tulee muistaa, ettei lajimäärä aina korvaa laatua. Esimerkiksi, kun metsässä suoritetaan hakkuu, alueelle tulee avoimia elinympäristöjä, joihin kotiutuu alueelle uusia lajeja. Samalla heikkenevät varsinaisten metsälajien, esim. metson elinmahdollisuudet.

Metsäluonnon monimuotoisuus katoaa vaiheittain. Kun vanha lehtimetsä hakataan, lyhytikäisten hyönteisten määrät romahtavat nopeasti, raidankeuhkojäkälä reagoi muutokseen viiveellä, mutta valkoselkätikka voi jäädä aukkoon jätettyyn pökkelöön pesimään. Vähitellen paikkauskollisimmatkin vanhan lehtimetsän lajit siirtyvät muualle.

Monimuotoisuuden edellytykset

Tarvitaan riittävästi Vettä ja Energia, vakaa eli Stabiili elinympäristö ja riittävän suuri pinta-Ala, jotta monimuotoinen elollinen luonto kehittyisi ja säilyisi. Tiivistäen, VESA on monimuotoisuuden tekijä.

Tehtävä: Miten VESA edistää monimuotoisuutta?

1. V = vesi. Kaikki elolliset tarvitsevat vettä. Riittävä ja säännöllinen veden saanti edistää monimuotoisuutta. Jos vedestä on pulaa, ei voi kehittyä runsasta kasvillisuutta, vaikka kaikki muut edellytykset täyttyisivät. Suomessa vettä on riittävästi, mutta missä vedestä on pula?
2. E = energia. Ekosysteemien perusta on yhteyttäminen . Veden lisäksi yhteyttämiseen tarvitaan auringon energiaa eli valoa ja lämpöä. Missä sitä on runsaimmin? Eroja on maailmanlaajuisesti, kuten näet Koulukanavan lämpövyöhyke-kartasta. Myös Suomen eri osat eroavat, kuten näet Ilmatieteen laitoksen kartasta.
3. S = stabiili = vakaa Tämä on haasteellinen ja monimuotoisuuden suojelun kannalta erittäin tärkeä kohta. Ekosysteemit ovat jatkuvassa vakaassa muutoksessa. Vakaus tarkoittaa siis sitä, että ekosysteemien luonnollinen muuttuminen saa jatkua häiriöttä. Tutustu suomalaisen metsäluonnon vakaaseen muutokseen eli sukkessioon Evon metsäopiston sivuilla. Aiheesta tieteellisen perusteellisesti Juha Tuomen teoksessa Ekologian perusteet, sukkessio.
4. A = eli ala. Yksinkertaistaen: mitä suurempi pinta-ala, sitä suurempi monimuotoisuus.

Ihminen on voimakkaasti puuttunut veden kiertokulkuun, häirinnyt ekosysteemien pysyvyyttä ja pienentänyt luonnontilaisten alueiden pinta-alaa. Maapallon keskilämpötilan kohoaminen on merkki myös energiatasapainon järkkymisestä. Nämä kaikki ovat monimuotoisuuden vähenemisen syitä.