Ruoantuotanto kriisissä?

Maatalous on vähitellen koneistunut ja tehostunut erityisesti teollisuusmaissa. Muutos on vähentänyt työvoiman tarvetta maatiloilla ja lisännyt tuotetun ruuan määrää. Kehitys ei ole ollut kuitenkaan pelkästään positiivista. Kokonaisuudessaan nykyinen ravinnontuotanto on etääntynyt tehokkuudesta. Ihmiskunnan syömän ravinnon tuottamiseen uppoaa huomattava osa maailman energiankulutuksesta. Esimerkiksi Suomessa elintarvikkeiden enenrgiankulutuksen osuus kotitalouksien kaikesta energiankulutuksesta on 21%. Osuus on yhtä suuri kuin asuntojen lämmityksen ja valaistuksen energiankulutus yhteensä. Elintarvikkeiden energiankulutus on välillistä - energiaa ei kulu kotona vaan jo ennen tuotteiden ostamista. (lähde: Energiaa! Taloudellinen Tiedotustoimisto 1999)

Yhden syödyn joulen tuottamiseen on usein kulutettu moninkertainen määrä energiaa. Suhde vaihtelee tuotantotavasta riippuen: esimerkiksi Aasian energiatehokkaissa riisikulttuureissa ruuan tuotantoon kuluu vain pari prosenttia ruuan energiasisällöstä.

Ruoantuotannon tehottomuus johtuu mm. ravinnon pitkistä kuljetusetäisyyksistä sekä painopisteen siirtymisestä eläinperäiseen ravintoon. Eläinperäinen ruoka kuluttaa moninkertaisesti energiaa kasviperäiseen verrattuna, sillä kasvisten tuottaminen vaatii vain kymmenesosan siitä energiasta, mikä kuluu lihan tuottamiseen (ks. esimerkiksi Kuluttajaviraston Eko-ostaja)

Myös kalastaminen kaukaisilla vesillä haaskaa runsaasti energiaa. Eläinperäisestä ravinnosta ekologisesti kestävintä ovat maito, kananmunat, rannikkokalastuksella saatava kala ja laidunruokinnalla kasvatettu liha. Lähellä tuotettu eläinperäinen ravinto saattaa olla energiatehokkaampaa kuin kaukaa tuotu kasvisravinto.

Maitolitran tuottaminen kaupan hyllylle vaatii Suomessa 5,5 kJ energiaa. Lannoitteiden osuus on tästä 35 prosenttia ja maatilan sähkönkulutuksen 22 prosenttia. Ruisleipäkilon saaminen kaupan hyllylle vaatii 16 kJ energiaa, mistä leipomon osuus on yli 70 prosenttia. (Lähde Finfinfoodin tiedote: Elintarviketuotannon ympäristövaikutukset painottuvat ketjun alkuun, 17.05.2000)

Tehtävä: Kalan matka lautaselle. Ota selvää, mistä eri kalalajit matkustavat ruokapöytään. Vertaa esimerkiksi silakkaa, siikaa, lohta ja tonnikalaa. Montako kilometriä niitä on kuljetettu? Onko alkuperästä helppo saada tietoa?

Tehomaatalouden ongelmana ovat myöskin ravinteiden kierron katkeaminen ja maan rakenteen heikkeneminen. Maaperän ravinteet sitoutuvat kasveihin ja poistuvat pellolta sadonkorjuun yhteydessä. Seuraavaa satoa varten tarvitaan lisää ravinteita. Useimmiten käytetään kemiallisia lannoitteita. Keinotekoiset lannoitteet ovat herkkiä liukenemaan, ja näin osa ravinteista joutuu vesistöihin aiheuttaen rehevöitymistä. Kuormitusta aiheuttavat lisäksi lanta ja virtsa. Mitä suurempiin eläinyksiköihin tuotanto keskitetään, sitä suurempia ovat ravinnekuormitukset.

Tehokkuusvaatimukset käytetyille kasvilajikkeille ja eläinroduille ovat nykyään kovia. Yleensä toivotaan nopeaa, suurta ja varmaa tuottoa. Tämän vuoksi käytettyjen lajikkeiden ja rotujen määrä on vähentynyt. Maaseutumaiseman, viljeltävien lajikkeiden ja eläinkantojen yksipuolistuminen onkin halvan ruuan piilevää hintaa. Myös kasvuhormonien ja turhien antibioottikuurien käyttö on tehostamisen toivossa yleistynyt, eikä kaikista siihen liittyvistä riskeistä ole varmuutta. Lisäksi on keskusteltu siitä, miten tehostuminen vaikuttaa kotieläinten olosuhteisiin.

Tehtävä: Viljelijän saappaissa.
Kestävän maatalouden edellytyksiä on haettu mm. MTT:n tutkimuksissa. Maatalouden kestävyyden kysymyksiin pääset tutustumaan Susagri-projektissa kehitetyn Viljelijän saappaissa -perunapelin avulla.