Parhaat
linkit

Ympäristötietoisuus on ikään kuin kerroksina kasvava sipuli, jonka kaikki kerrostumat ovat tärkeitä.

Ympäristötietoisuuden historialliset vaiheet heijastavat muutosta ympäristöongelmien tunnistamisessa, ympäristöajattelussa ja keinovalikoimassa. Perusdynamiikka on ollut koko ajan sama. On havaittu ympäristöongelma tai arvokas ympäristö. Ongelmaa tai arvokasta ympäristöä on tutkittu. On syntynyt yhteiskunnallista tahtoa ongelman ratkaisemiseen tai arvokkaan ympäristön säilyttämiseen. On luotu keinoja ongelman ratkaisemiseksi tai hyvänä pidetyn säilyttämiseksi.

Ympäristötietoisuuden kerrostumat voidaan nimetä ja ajoittaa karkeasti. Perinteinen luonnonsuojelu 1800-luvun lopulta alkaen, saasteet kuriin -politiikka 1960-luvulta alkaen, luonnonvarojen säästämisyritykset vuoden 1973 öljykriisistä lähtien, ympäristökysymysten yhteiskunnallistuminen 1980-luvulta alkaen, luonnonympäristöjen ja kulttuuriympäristön suojeluyhteistyö 1990-luvulta lähtien sekä pyrkimys kestävän kehityksen yhteiskuntapolitiikkaan Rion de Janeiron vuoden 1992 konferenssista lähtien.

Mitä sipulin ytimeen pitäisi seuraavaksi syntyä?

Luonnonsuojelu

Ensimmäisten luonnon ystävien toiveena 1800-luvun lopulla oli säilyttää koskemattomia näytealoja kotimaan luonnosta tuleville sukupolville. Vielä 60-luvun alussa luonnonsuojeluajattelu perustui koskemattoman luonnon kauneuden ja itseisarvon ihailuun sekä isänmaallisiin arvoihin. 1970- ja 1980-luvuilla painopiste siirtyi luonnontilaisten ekosysteemien suojeluun luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Nyt alkuperäisen luonnon suojelun rinnalle on tullut luonnon monimuotoisuuden suojelu myös ihmisen muuttamissa elinympäristöissä eli perinnemaisemien ja -biotooppien suojelu.

Saasteet kuriin

Ympäristön saastumisen ehkäisyssä ensimmäisenä vaiheena oli saasteiden levittäminen kauas korkeilla piipuilla ja pitkillä jätevesiputkilla. Seuraavaksi ryhdyttiin päästöjen puhdistukseen. Sitten opittiin arvioimaan yhdyskuntien ja tuotantolaitosten toimintaa kokonaisuutena ja alettiin rakentaa suljettuja kiertoja.

Luonnonvarojen tarkempaan käyttöön

Aiemmin luonnonvarojen riittävyys oli paikallinen ongelma, joka voitiin ratkaista hankkimalla lisää resursseja kaupankäynnin tai sodan avulla. 1970-luvun alun öljykriisi ja vuonna 1972 Kasvun rajat -raportti osoittivat maapallon luonnonvarojen rajallisuuden. Vaihtoehtojen etsintä alkoi…

Ympäristökysymykset yhteiskunnallistuvat

1960- ja 1970-luvuilla yhteiskunnan rakenteet muuttuivat rajusti. Teollistuminen ja kaupungistuminen sekä maa- ja metsätalouden tehostuminen synnyttivät ympäristöongelmia ja -uhkia, joiden käsittelyyn ei ollut toimivia demokraattisia väyliä. Kansa napisi aikansa. Ruohonjuuritason liikehdintä käynnistyi 70-luvun lopulla ja julkinen läpimurto tapahtui Koijärvellä pääsiäisenä 1979. Ympäristökysymysten yhteiskunnallistaminen oli alkanut.

Luonnonsuojelu ja kulttuuriympäristöjen suojelu löytävät toisensa

Luonnon- ja ympäristönsuojelun kanssa rinnan on kehittynyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja paikkojen suojelu. Tässä traditiossa rakennusten ja esineiden museointi on laajentunut kulttuuriympäristöjen toiminnalliseksi elvyttämiseksi. Nyt ymmärretään, että hyvässä ympäristössä pidetään huolta sekä luonto- että kulttuuriarvoista. 1990-luvulla kaksi suojelun traditiota löysivät toisensa.

Kestävä kehitys: elämäntapa ja rakenteet

Erilliset ratkaisut luonnonsuojelun, kemikalisoitumisen ja luonnonvarakysymyksen ratkaisemiseksi osoittautuivat riittämättömiksi. Riossa 1992 päätettiin muuttaa kehityksen suunta kestäväksi. Syntyi ensimmäinen kestävän kehityksen koko ihmiskuntaa muutokseen haastava toimintasuunnitelma. ….. ja siinä riittää hommaa jokaiselle.

Eräitä ympäristönsuojelun virstanpylväitä muistin virkistykseksi.