Parhaat
linkit

Jäkäläkartoitus

tavoite: tutustua ilmanlaadun bioindikaattoreihin, metsävaurioihin ja liikenteen tai teollisuuden ilmansaastepäästöihin

sopii: viidesluokkalaisista ylöspäin

aikaa kuluu: perehdyttämisineen muutama tunti

tarvitaan: läpinäkyvä kalvo, jossa on 1 cm" ruudukko, muistiinpanovälineet

lisää tietoa teemasta: standardi SFS 5671

Runkojäkälät ovat hyvä ilmanlaadusta kertova bioindikaattori. Jo lyhyt perehtyminen jäkäliin antaa oppilaille mahdollisuuksia arvioida ilman laatua. Kartoitusta voidaan tehdä esimerkiksi teiden tai tehtaiden liepeillä. Näytepuita (yleensä mäntyjä) kannattaa olla aivan tien/tehtaan vieressä ja vähän kauempana, ja näytteitä voidaan ottaa sekä puun vasta- että suojapuolelta saastelähteeseen nähden.

Ensin lasketaan jäkälien ilmentymistiheys männyn rungolla kalvoruudukon avulla. Laitetaan ruudukko kiinni rungon pintaan, ja lasketaan, kuinka monessa ruudussa kasvaa jotakin jäkälää. Sitten arvioidaan jäkälien kunto.

Sormipaisukarve on yleisesti käytettävä määrityslaji, joten riittää, jos oppilaat osaavat arvioida sen kunnon esimerkiksi asteikolla 1-5. Naavat ja lupot ovat saasteille hyvin herkkiä, joten niidenkin esiintymistä voi tarkkailla. Tulokset merkitään muistiin, ja niitä vertaillaan myöhemmin. Oliko puiden suoja- ja vastapuolissa eroja, entä vaikuttiko etäisyys tiestä/teollisuudesta? Mistä muusta erot voivat johtua?

Jos jäkäläkartoitus halutaan tehdä hyvin täsmällisesti, voidaan käyttää Suomen Standardoimisliiton standardia SFS 5671, joka sisältää tarkat työohjeet kuvineen.