Viime vuosikymmeninä virallisessa luonnonsuojelupolitiikassa ja tutkimuksessa painopiste on siirtynyt selkeästi luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. 1980-luvulta lähtien on luonnonsuojelussa hallitsevana ollut ekosysteemikeskeinen ajattelu. Syntyi mm. lintujensuojeluohjelma (1982), koskiensuojelulaki (1987) ja lehtojensuojeluohjelma. 1990-luvulla mukaan pääsivät kulttuurimaisemat ja perinnebiotoopit. Rio de Janeirossa 1992 hyväksytty Biodiversiteettisopimus ja Euroopan Unionin Natura-alueiden verkosto syvensivät ekosysteemiajattelua nostamalla geneettisen, lajistollisen ja ekosysteemitason monimuotoisuuden luonnonsuojelun keskiöön.