Kansalliset

Paikalliset

Kansalaiset

Tutkimus

Talous ja
kauppa

Teeman
tehtäväpankki

Parhaat
linkit

Kansainväliset ympäristösopimukset

Globaaliagenda, YK:n maailmanlaajuinen toimintaohjelma
Rio 1992
Biodiversiteettisopimus
Metsäperiaatteet
Kioto 1997
Euroopan unionin ympäristöohjelmat

Rajoja kumartamattomat ongelmat vaativat rajat ylittävää yhteistyötä. Hallitukset ovat laatineet seurauksena on laadittu kansainvälisiä sopimuksia, joilla pyritään ympäristön tilan kohentamiseen.

Sopimus on päätös yhteisen päämäärän hyväksi tehtävästä työstä. Kansainvälisiä ympäristösopimuksia on kaikkiaan yli 230. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) diagrammin mukaan sopimuksiin liittyneiden valtioiden määrä on voimakkaasti kasvanut 1990 -luvulla. Ne säätelevät eri alojen toimintaa norsunluun kaupasta vaarallisten jätteiden kansainvälisiin kuljetuksiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toiminta on uutta. Sopimusten toimeenpano ja valvonta takkuilevat. Onnistuneita sopimuksia ovat mm. uhanalaisten lajien kaupan kieltävä CITES-sopimus ja otsonikerrosta tuhoavien CFC-aineiden tuotannon kieltävä Wienin sopimus ja Montrealin pöytäkirja. Toteutukseltaan ongelmallisemmiksi ovat osoittautuneet Rion julistus ja Agenda 21 sekä niitä konkretisoivat sopimukset. Vastoinkäymisistä huolimatta työ jatkuu.



Globaaliagenda, YK:n maailmanlaajuinen toimintaohjelma

YK on 1990-luvulla onnistunut nostamaan useita kiistanalaisia kysymyksiä kansainväliseen keskusteluun. 185 valtiota ovat sopineet siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä inhimilliselle turvallisuudelle ja kestävälle kehitykselle. Tämä kansainvälinen agenda on hahmottunut YK:n 1990-luvun suurissa kokouksissa, joissa on sovittu maailmanlaajuisista toimintaohjelmista. Seuraavassa on käsitelty tarkemmin suoraan ympäristökysymyksiin liittyviä kokouksia.

Rio 1992

Rio de Janeirossa 3. - 14.6.1992 järjestetty YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi (United Nations Conference on Environment and Development, UNCED) oli pitkän historiallisen kehityksen huipentuma. Tavoitteena oli sopia kestävästä kehityksestä, joka tarkoittaa, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sovitetaan luonnonvarojen määräämiin puitteisiin niin, että luonto ja inhimillisen kehityksen edellytykset säilyvät myös tuleville sukupolville.

Paineen konferenssin järjestämiselle synnyttivät ympäristökatastrofit, maapallonlaajuisten ja alueellisten ympäristöongelmien syveneminen sekä niitä koskevan tiedon lisääntyminen.

Konferenssissa vastakohtaisuuksiin pohjautuva pohjois-etelä -vuoropuhelu laimeni ja sen tilalle kehittyi yhteistoimintaan ja etujen yhteen sovitteluun pohjautuva ajattelu. Tuli tarve kehittää uuteen kumppanuuteen (new partnership) perustuvaa yhteistoimintaa. Uusi kumppanuus velvoittaa kaikkia osapuolia huolehtimaan siitä, että edellytykset kestävälle kehitykselle säilyvät maapallolla. Toinen merkittävä saavutus oli vahva yhteisymmärrys siitä, miten ympäristön tila sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys liittyvät toisiinsa.

Rion julistus on poliittinen asiakirja. Se sisältää 27 periaatetta, joita valtiot ja kansalaiset sitoutuvat noudattamaan kestävän kehityksen edistämiseksi.

Suomen tärkeinä pitämiä periaatteita Rion julistuksessa:

• ympäristönäkökohtien yhdentäminen kaikkeen kehitykseen
• ympäristöhaittojen ennaltaehkäisy
• ympäristövaikutusten arvioinnin suorittaminen sekä taloudellisten ohjauskeinojen kehittäminen ja ympäristökustannusten sisällyttäminen täysimääräisinä tuotteiden hintoihin.

Julistus sisältää myös kehitysmaiden tärkeinä pitämiä periaatteita

• valtioiden oikeus käyttää omia luonnonvarojaan niin, että siitä ei aiheudu toiselle valtiolle haittaa
• oikeus kehitykseen, köyhyyden vähentäminen ja kehitysmaiden erityiskohtelu.

Rion julistusta konkretisoi toimintaohjelma Agenda 21. Se osoittaa, miten Rion julistuksen periaatteita tulisi käytännössä toteuttaa sekä kansallisesti että kansainvälisessä yhteistyössä.

Agenda 21 -ohjelmia on Suomessa tehty eri yhteisöjen toimesta. Tutustu esimerkiksi Puolalanmäen koulun ja lukion Agenda 21 -toimintaan tai ota selvää, miten moni kunta on laatinut Agenda 21 -ohjelman esimerkiksi Etelä-Savossa tai Pirkanmaalla.

Lisäksi:

• sovittiin metsien käyttöä, suojelua ja kestävää kehittämistä koskevat periaatteet
• allekirjoitettiin biologisen monimuotoisuuden suojelua koskeva sopimus (voimaan 29.12.1993)
• allekirjoitettiin ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (voimaan 21.3.1994)
• päätettiin aloittaa aavikoitumisen estämistä koskevat sopimusneuvottelut.

Rion konferenssi oli ensimmäinen koko ihmiskuntaa kestävän kehityksen edistämiseksi yhdistävä foorumi. Ensimmäistä kertaa Yhdistyneiden kansakuntien historiassa kansalaisjärjestöt pääsivät mukaan päätöksentekoon. Se sysäsi liikkeelle runsaasti paikallisia, kansallisia, alueellisia ja alakohtaisia kestävän kehityksen hankkeita. Erityisen menestyksellinen on ollut Paikallinen Agenda 21 -hanke.

Jatkuvuus ilmenee Rion jälkeen solmituissa kokouksissa ja sopimuksissa:

• Kairon väestökonferenssissa vuonna 1994 asetettiin kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteeksi väestönkasvun hidastaminen ja seksuaalioikeuksien toteutuminen.
• Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen huippukokous 1995
• Istanbulin Habitat-kokous 1996
• Rooman ruokakokous 1996 <
• Sopimus aavikoitumisen torjunnasta 1996.
• YK:n kestävän kehityksen seurantakokous (UNGASS 1997). Loppuasiakirjan toimintaohjelmaan sisällytettiin mm. ekotehokkuusajattelu ja kestävän kehityksen strategian saaminen kaikille maille vuoteen 2002 mennessä.
• Kioton pöytäkirja 1997 sisältää sitovat päästövähennysvelvoitteet teollisuusmaille aikatauluineen.
• Haagin ilmastokokous 2000, jossa ei päästy sopimukseen päästöjen leikkauksista
• Rio+10 konferenssi järjestettiin Etelä-Afrikan Johannesburgissa syksyllä 2002.

Viesti YK:n pääsihteeriltä maailman koululaisille täällä suomennettuna.

Biodiversiteettisopimus

Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (ns. biodiversiteettisopimus) tavoitteena on maapallon ekosysteemien, eläin- ja kasvilajien sekä niiden sisältämien perintötekijöiden monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä luonnonvarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen jako.

Lue lisää ympäristöhallinnon biodiversiteettisopimus ja biodiversiteettipolitiikka -sivuilta.

Metsäperiaatteet

Metsien kestävän hoidon ja käytön lähtökohdat määriteltiin maailmanlaajuisesti YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa (UNCED) Rio de Janeirossa vuonna 1992. Rion konferenssissa hyväksyttiin nk. metsäperiaatteet ja metsien häviämisen estämistä koskeva toimintaohjelma Agenda 21.

Metsäperiaatteet kuvastavat ensimmäistä maailmanlaajuista yksimielisyyttä metsäasioissa. Niissä korostettiin, että metsiä koskevia kysymyksiä ja metsien tarjoamia mahdollisuuksia tulee tarkastella kokonaisvaltaisesti ja tasapainoisesti osana ympäristön ja kehityksen kokonaisuutta. On otettava huomioon metsien moninaiset tehtävät ja käyttömuodot, mukaan lukien perinteiset käyttömuodot, sekä näiden rajoittamisesta todennäköisesti aiheutuvat taloudelliset ja sosiaaliset paineet, samoin kuin kestävän metsätalouden tarjoamat mahdollisuudet kehitykseen.

Rion konferenssin jälkeen ei muutamaan vuoteen ollut maailmanlaajuista metsiä koskevaa keskustelu- tai neuvottelufoorumia. Metsäasiat olivat kuitenkin erityisteemana YK:n kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) istunnossa keväällä 1995. CSD päätti tuolloin perustaa kaikille valtioille avoimen hallitustenvälisen metsäpaneelin (IPF). Metsäpaneeli kokoontui neljä kertaa. Metsäsopimusneuvotteluiden aloittamisesta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, vaan päätettiin perustaa hallitustenvälinen metsäfoorumi (IFF), joka jatkaa hallitusten välistä metsäyhteistyötä.

Maa- ja metsätalousministeriö on koonnut metsiä koskevat kansainväliset ympäristösopimukset .

Kioto 1997

Ilmastonmuutoksen puitesopimus allekirjoitettiin Riossa ja se astui voimaan 21.3.1994; toukokuuhun 2000 mennessä sen on allekirjoittanut 184 sopijaosapuolta. Puitesopimus on poliittisen tahdon osoitus, jossa tunnustetaan, että ilmastonmuutos on ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan yhteisiä toimia. Tavoitteena on vakauttaa kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä tasolle, josta ei ole vaaraa ekosysteemeille. Taso pitäisi saavuttaa sellaisessa aikataulussa, että ekosysteemit ehtivät luontaisesti sopeutua ilmastonmuutokseen, ettei ravinnontuotanto vaarannu ja taloudellinen kehitys voi jatkua kestävästi.

1997 joulukuussa syntyi Kioton sopimus. Sopimuksen mukaan teollisuusmaiden yhteisiä kasvihuonekaasupäästöjä tulee vähentää ainakin 5% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Sopimuksessa nimettiin kuusi keskeistä kasvuhuonekaasua: hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli, halogenoidut hiilivedyt (lähinnä CFC- ja HCFC-yhdisteet sekä fluorihiilivedyt eli HFC- ja PFC-yhdisteet) sekä rikkiheksafluoridi (SF₆).

Päästöjen rajoituksessa on seuraavia mahdollisuuksia:

• Päästökauppa teollisuusmaiden välillä
• Joint implementation (JI) eli voidaan muodostaa ’päästönvähennysalueita’, joilla rahoitetaan projekteja muissa kehittyneissä maissa. Esim. Suomi voisi investoida Venäjän päästöjen vähennykseen ja ottaa laskennallisen ’vähennysedun’ itselleen
• Puhtaan kehityksen mekanismit, joilla saa ’vähennysedun’ edistämällä kehitysmaiden päästönrajoitushankkeita

Sopimus astui voimaan helmikuussa 2005 sen jälkeen, kun Venäjä oli ratifioinut sopimuksen marraskuussa 2004. USA ja Australia ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä sopimuksen ulkopuolelle.

Lue lisää

• Ilmastonmuutospolitiikasta kansalaisjärjestöjen ilmastonmuutossivuilta.
• Ilmastonmuutoksen hillitseminen ympäristöhallinnon sivu

Euroopan Unionin ympäristöohjelmat

Viidennen ympäristöohjelman pyrkimyksenä on

• säilyttää, suojella ja parantaa ympäristön laatua
• suojella ihmisten terveyttä
• käyttää luonnonvaroja harkitusti ja järkevästi
• vaikuttaa alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin kansainvälisesti.

Natura 2000 -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Euroopan yhteisön luonto- ja lintudirektiivit edellyttävät puhtaasti ekologisin perustein tapahtuvaa luonnonsuojelualueiden rajausta.

Vesipuitedirektiivin keskeinen tavoite on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila sekä pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila 15 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Tarkempaa tietoa EU:n ympäristöasioista:

• Ympäristöhallinnon sivuilla keskitetysti tietoa EU:sta ja ympäristöstä.
• Euroopan Unionin kuudes ympäristöohjelma "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta" on valmistumassa.
• Euroopan ympäristöoikeuden käsikirja , Euroopan komission sivuilla, englanniksi, 11 aihepiiriä.
• Euroopan rakennerahasto ja yhteisöaloitteet rahoittavat myös ympäristöhankkeita. Tietoa alueellasi käynnissä olevista hankkeista saat alueellisesta ympäristökeskuksesta.