Ihmisten ja hallitusten on sitouduttava uuteen suojelun ja kumppanuuden etiikkaan.

Meidän on toimittava pikaisesti turvataksemme tulevien sukupolvien mahdollisuus elämään planeetallamme –ja olemme epäonnistumassa tässä tehtävässä. Ryöväämme lastemme perintöä kestämättömillä käytännöillämme. Muutos on haaste sekä rikkaille että köyhille maille. Rion konferenssi 1992 loi perustan ja Montrealin protokolla otsonikerrosta tuhoavista aineista oli tärkeä askel eteenpäin. Mutta muutoin vasteemme ovat liian vähälukuisia, liian pieniä ja myöhässä. Ennen vuotta 2002 (Rio +10) meidän täytyy elvyttää keskustelu ja valmistautua toimimaan seuraavilla alueilla:

• Ilmastonmuutoksen hallinta. Maailmanlaajuisen lämpenemisen torjuminen vaatii 60 % vähennystä hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöihin. Tämä voidaan saavuttaa tehostamalla energiankäyttöä ja tukeutumalla entistä voimakkaammin uusiutuviin energialähteisiin. Kioton protokollan (1997) toimeenpano on ensimmäinen askel.
• Taistelu vesipulaa vastaan. Vuoteen 2015 mennessä pitäisi puolittaa niiden ihmisten määrä, joilla ei ole turvallista käyttövettä. Tarvitsemme "Sinisen vallankumouksen", joka lisäisi maatalouden tuottavuutta käytettyä vesimäärää kohti, samalla kun tulvansuojelua parannettaisiin.
• Tuottavan maan puolustus. Suurin toivo kasvavan väestön ruokkimisesta kutistuvalla maatalousmaalla voi olla bioteknologiassa, mutta sen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ovat kiivaan keskustelun alla. YK:n pääsihteeri peräänkuuluttaa maailman poliittista verkostoa ratkaisemaan nämä ongelmat, niin että köyhät ja nälkäiset eivät kärsi.
• Metsien, kalastusalueiden ja biodiversiteetin suojelu. Kaikilla näillä alueilla suojelu on ensisijaisen tärkeää. Hallitusten ja yksityisen sektorin täytyy työskennellä yhdessä sen tukemiseksi.
• Luotava uusi kumppanuuden etiikka. Pääsihteeri suosittelee seuraavia toimia:

(Lähde:YK:n nettikoulu)