![]()
|
Suomenvesistöjen tila |
Suomen vesistöjen tila
Vesien käyttökelpoisuus Vesistömme on luokiteltu käyttökelpoisuusluokkiin: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelua varten on yhdistetty tietoja ravinnetasosta sekä kemiallista ja hygieenistä turvallisuutta kuvaavia arvoja.
Tehtävä: Selvitä lähivesistösi veden
käyttökelpoisuus?
Veden laatutietoja paikallisesti löytyy alueellisten ympäristökeskusten sivuilta.
Valitse haluamasi alue kartalta tai listasta.
Jotta saat vähän paremman kuvan, tutustu myös veden laatuluokituksen kriteereihin.
Tarkat
luokittelurajat löytyvät taulukosta.
Taulukon tulkinta vaatii jo melko hyviä tietoja vesien kemiasta ja biologiasta. Mukana on ravinnetasoa, kemiallista ja hygieenistä turvallisuutta kuvaavia arvoja.
Lisätietoja vesien kemiasta ja biologiasta:
Pintavesien tilan tietojärjestelmä ympäristöhallinnon sivuilla Vesien tilan alueellinen vaihtelu Vesien tila vaihtelee luontaisesti ja ihmisen toiminnan seurauksena eri puolilla maata. Luontaisista tekijöistä maalajin ja sen ravinteisuuden merkitys on suuri. Suoalueilta tulee humusta vesistöihin, savet taas värjäävät vedet harmaiksi. Pohjanmaalla happamat alunamaat aiheuttavat vesistöongelmia. Ihmisen toiminnan jäljet näkyvät asutuksen ja maatalouden rehevöittävänä vaikutuksena. Suo-ojitukset ja metsähakkuut lisäävät humuksen (kasvijätteitä sisältävän maan) huuhtoutumista vesistöihin, jolloin veden väri tummuu. Teollisuuden vaikutukset ovat vaihtelevia, mutta onneksi väheneviä. Tehtävä: Vesien tilan alueellinen tarkastelu
Missä ovat Suomen puhtaimmat järvet ja joet? Entä likaisimmat? Pohdi mahdollisia syitä. Käytä lähteenä ympäristöhallinnon
veden laatu 2000–2003 -karttaa.
Syventävää lisätietoa:
Suurta osaa Suomen vesistöistä säännöstellään. Säännöstely kohoaa otsikoihin keväisin tulva-aikaan ja kesäisin, mikäli pitkät poutajaksot laskevat vesistöjen pintaa. Tehtävä: Vesistöjen säännöstely
Suurta osaa Suomen vesistöistä säännöstellään.
Mitä tarkoitusta varten säännöstely toteutetaan? Mitä haittoja säännöstelystä on?
Vastauksia kysymyksiin ympäristöhallinnon
vesistöjen säännöstely
-sivulta sekä sivun oikean reunan linkeistä. Vesistöjemme kyky torjua happamoitumista on luontaisesti alhainen, joten happaman laskeuman vaikutukset ilmenevät nopeasti. Vesistön happamoituminen muuttaa veden koostumusta ja aikaansaa muutoksia lajistossa. Monet Suomen järvistä ovat luontaisesti happamia, mikä johtuu niiden korkeasta humuspitoisuudesta. Happamoitumisongelma taas aiheutuu rikin ja typen oksideista, jotka joutuvat ilmaan fossiilisia polttoaineita poltettaessa. Suomalaisen väitöskirjan mukaan rikkilaskeuma on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt ja parantanut osittain suomalaisten metsäjärvien tilaa.
Happamoitumisen ymmärtäminen vaatii pariin kemian termiin tutustumisen:
Tehtävä: Happamoitumisen vaikutukset vesistössä
Miten happamoituminen vaikututtaa vesistöissä? Miten eri eläinlajit sietävät happamuutta?
Vastauksia vesien happamoitumisen vaikutuksista löydät Opetushallituksen
ympäristökemian
aineistosta. Tehtävä: Veden fysikaaliset ja kemialliset analyysit
Vesien lämpötilan, happamuusasteen, näkösyvyyden ja ravinnetason selvittäminen on perustutkimusta.
Menetelmät ovat melko yksinkertaisia ja standardoituja. Kouluissa tapahtuvaan vedenlaadun tutkimukseen löydät
kattavat ohjeet Globe-projektin sivuilta sekä Vesikansa-hankkeessa tuotetusta oppaasta Vesistöä tutkimassa - Opas omatoimiseen vesistötarkkailuun (pdf).
Voit myös tutustua muutaman suomalaisen järven tutkimukseen:
RiverLife-jokitietopaketti: kattavasti tietoa jokiympäristöön ja vesiensuojeluun liittyvistä aiheista (ympäristöhallinto). Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesistöjen perustuotannon kohoamista. Sen saa aikaan vesistön liiallinen ravinnekuormitus. Rehevöityessään vesistö muuttuu monella tavalla. Ravinteiden aikaansaama orgaanisen aineen tuotannon lisääntyminen johtaa myös kiihtyneeseen orgaanisen aineen hajotustoimintaan. Tämä hidas hajoaminen eli palaminen kuluttaa vesistön happivarastoja. Ensinnä happi loppuu vesistön pohjakerrostumista ja syvänteistä. Hapen loppuessa pohjaan varastoituneita ravinteita vapautuu veteen, jolloin rehevöityminen kiihtyy. Suomen järvet rehevöityvät helposti, koska niihin kulkeutuu tilavuuteensa nähden runsaasti ravinteita ja koska ilmatiivis jääpeite kattaa ne talvisin. Ravinnepitoisuuden kohoamisen toinen ikävä seuraus ovat loppukesän (myrkylliset) leväkukinnat. Typpi ja fosfori ovat kasvien ja levien kasvulle tärkeitä ravinteita. Rehevöityneessä vesistössä niitä on liikaa. Kun ravinteita pääsee vesistöön ihmisen toiminnan seurauksena, puhutaan (ravinne-)kuormituksesta. Ravinnekuormitus aiheuttaa muutoksia vesiluonnossa. Muutosten seurauksena luonnontilaiset vesistöt vähenevät, monimuotoisuus pienenee, vesistöt pilaantuvat sekä elinympäristömme laatu heikkenee. Tehtävä: Opi rehevöitymisen peruskäsitteet
Lue rehevöitymisestä
ympäristöhallinnon sivuilta.
Mistä sitten ylimääräisiä ravinteita vesiimme tulee? Miten kuormitus vaihtelee eri osissa maata?
Ennen kuin tutustut seuraaviin linkkeihin varmista, että tiedät, mitä tarkoittavat:
Tehtävä: Miten pääravinteiden (typpi ja fosfori) päästöt ovat kehittyneet?
Tietoja vesistöjen kuormituksesta ympäristöhallinnon sivuilla.
Rehevöitymisen kemiaa Opetushallituksen tuottamassa ympäristökemian oppimateriaalissa. Tehtävä: Vesistötarkkailu
Vesistöjen tilaa seurataan myös vesikasvillisuutta, vesieläimistöä ja planktonia tutkimalla.
Suomen ympäristökeskus, ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat yhdessä julkaisseet
Tarkkaile kotijärveäsi
– havaitse ajoissa haitallinen rehevöityminen -oppaan. Tarkkailtavia muuttujia ovat: näkösyvyys, vedenkorkeus,
vesikasvillisuuden avainlajit sekä vesikasvillisuusvyöhykkeet sekä levät. Tarkkailu sopii hyvin osaksi
koululaisten omaehtoista ympäristön seurantaa ja samalla oppilaat tuottavat arvokasta tietoa. Tehtävä: Vesistötalkoot
Jos lähivesistösi on rehevöitynyt, voit olla vesistötalkoiden alkuunpanija tai osallistuja. Rehevöityneen
järven tilasta huolestuneet voivat perustaa esimerkiksi kunnostustoimikunnan tai suojeluyhdistyksen. Järven hyväksi
tarkoitetut toimenpiteet tulee suunnitella ja tehdä yhteisymmärryksessä alueen rannanomistajan ja kalastuskuntien kanssa.
Levät ovat vesiekosysteemin perustuottajia eli ne kykenevät yhteyttämään auringonvalon avulla. Ilman niitä ei olisi eläinplanktonia, kaloja eikä vesilintuja ja nisäkkäitä. Kasvuunsa levät tarvitsevat vedessä olevia ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja piitä. Levien massaesiintymät eli leväkukinnat ovat sen sijaan oire pitkälle edenneestä rehevöitymisestä. Noin puolessa kukinnoista on myrkyllisiä levien tuottamia aineita. Ongelmallisimpia ovat sinilevät eli sinibakteerit, jotka typensidontakykynsä ansiosta pärjäävät levien keskinäisessä kilpailussa parhaiten. Tehtävä: Opiskele tunnistamaan leväkukinta
Leväkukinnat ovat rehevöitymisen aiheuttama ongelma, joka ilmenee juuri parhaan uimakauden aikaan.
Koska osa leväkukinnoista on myrkyllisiä, kannattaa sinun opetella tunnistamaan epäilyttävä leväpuuro.
Opettele tunnistamaan leväkukinta.
Ympäristöhallinnon sivuilta löytyvä Levä-sivusto
tarjoaa monipuolisen tietopaketin levistä.
Tutustu leväkukintoihin myös Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaalin kuvien avulla sekä
Itämerellä havaittuihin levälajeihin.
Miltä näytti levätilanne Itämerellä kesällä 2008?
Julkaisussa Miten Itämeri voi? (pdf-tiedosto) on tietoa
Itämeren luonnosta, ongelmista ja suojelusta.(Ympäristöhallinto) Tehtävä: Outoja vesi-ilmiöitä.
Aina vesi ei ole kirkasta ja raikasta. Onko syytä huoleen? Mistä veden outo väri johtuu? Mistä kutina uinnin jälkeen voi johtua?
Vastauksia vesi-ilmiöihin ympäristöhallinnon sivuilta.
Voivatko vihertävänrusehtavat lautat vedessä olla sinilevää? tai Voiko limoittuneessa vedessä uida?
Maa- ja metsätalous ovat nykyisin merkittäviä rehevöittäjiä. Ravinnepäästöjä voidaan
rajoittaa siirtymällä luomutuotantoon, tarkentamalla lannoitus maaperä-analyysien avulla ja rakentamalla valtaojiin saostuskaivoja.
Tiheä pensaikko laskuojan suulla sitoo tehokkaasti ravinteita ja tarjoaa suojapaikan lukemattomille eläimille, vaikkapa satakielelle.
|
|