Ihmisen
jälki

Miljöö

Kestävä
rakenne

Kaavoitus

Osallistuminen

Teeman
tehtäväpankki

Kartta ja sen käyttö

Mittakaava
Ilmansuunnat
Karttamerkit
Erilaisia karttoja
Kartan käyttö

Kartta on kuva maastosta. Kartalle on kuvattu maasto ylhäältä päin kohtisuoraan maata kohti. Karttaan on kuitenkin maaston kuvaa yksinkertaistettu niin, että se on ymmärrettävä ja selkeä lukea.

Kartan tietosisältö on paikkatietoa. Kartta vastaa moniin kysymyksiin: Missä? Miten sinne pääsee? Kuinka pitkä matka? Kuinka laaja?

Kartta kertoo paikkojen sijainnin ja niiden keskinäisen suhteen. Esim. taajaman rakenne ja kokonaisuus hahmottuu kartalta nopeammin kuin katuja kiertämällä. Kartalta näkyy kulkureitit ja oikopolut.

Kartan avulla suunnitellaan erilaisia uusia kohteita, kuten teitä, johtolinjoja, asuntoalueita jne. Kartalta voidaan mitata suunniteltujen kohteiden pituuksia ja pinta-aloja, jolloin esim. kustannuslaskelmat voidaan tehdä tarkasti.

Kartan avulla voidaan etsiä uusia paikkoja. Esim. ”uusi päiväkoti mahtuisi tuohon” tai ”olisikohan tuossa metsässä sieniä?”. Kartan avulla ne myös löytää.

Mittakaava

Kartat piirretään mittakaavaan, joka ilmaistaan suhdeluvulla. Esimerkiksi mittakaava 1:15 000 tarkoittaa, että 1 cm kartalla on 15 000 cm eli 150 metriä maastossa. Näin kartalta voidaan mitata etäisyyksiä ja pinta-aloja. Kartoissa ja kompasseissa on usein mittakaavajana, jonka avulla etäisyyksiä on helpompi käsittää ja mitata.

Ilmansuunnat

Kartat painetaan yleensä niin, että pohjoinen on karttapaperin yläreunassa ja tekstit ovat vaakasuunnassa eli ne luetaan lännestä itään. Jos kartta on painettu muuhun asentoon, on siinä usein pohjoissuuntaa osoittava nuoli. Näin kartalta voidaan tietoa kertoa myös ilmansuuntien mukaan. Esim. ”250 metriä koululta itään”.

Karttamerkit

Karttoihin on luotu niiden käyttötarkoitukseen sopivat havainnolliset karttamerkit eli symbolit. Näin maaston samanlaiset tai lähes samanlaiset kohteet kuvataan kartassa kohteen kuvaamista varten kehitetyllä karttamerkillä. Esim. pelto kuvataan useimmissa kartoissa keltaisena alueena oli se sitten kartantekohetkellä kylvetty, puitu, lumen alla tai kesannolla.

Värillisissä kartoissa väreillä havainnollistetaan erilaisten maastokohteiden luonnetta. Karttamerkkien opettelu kannattaakin aloittaa eri värien merkitystä tutkiskelemalla.

Musta:	ihmisen tekemät maaston kohteet, kuten rakennukset, tiet, polut, linjat sekä kiviin liittyvät merkit, kuten kivi, kivikko, louhikko
Harmaa:	avokalliot maasto- ja suunnistuskartoissa
Ruskea:	maaston muodot
Sininen:	vesistöt (meri, järvi, lampi, joki, oja) ja suot
Vihreä:	kasvillisuus, maastokartoissa ja opaskartoissa puistot, suunnistuskartoissa tiheät, vaikeampikulkuiset metsät
Keltainen:	avoimet alueet, esim. pellot ja niityt
Punainen:	maastokartoissa hallinnolliset rajat (kiinteistö- ja kylärajat)

Jäljempänä on esimerkkejä käytetyimpien karttojen karttamerkeistä.

Karttamerkit oppii nopeasti karttoja käyttämällä. Ehkä vaikeinta on oppia korkeuskäyrien merkitys. Korkeuskäyrät kuvaavat maaston muotoja eli kumpareita, mäkiä, notkoja ja laaksoja. Karttaan piirretty korkeuskäyrä ”kulkee maastossa” koko ajan samalla korkeudella, esim. 50 m merenpinnan yläpuolella. Korkeuskäyrien korkeusero on kerrottu kartassa. Maastokarttojen käyräväli on 5 m, suunnistuskartoissa 2.5 m tai 5 m ja kunnallisissa pohjakartoissa 1 m tai 2 m.

Kahden mäen poikkileikkaus

Samat mäet kuvattu korkeuskäyrin

Erilaisia karttoja

Ilmakuvat

Mikäli mahdollista, karttoihin tutustuminen kannattaa aloittaa ilmakuvista. Näin selkenee käsitys siitä, että kartta on kuva maastosta.

Ilmakuvat otetaan lentokoneesta tarkoitusta varten suunnitellulla erikoiskameralla.

Ilmakuvaa voidaan käyttää kuten karttaa. Mm. maatilojen peltolohkokartat on tehty niin, että tilusrajat on piirretty suoraan ilmakuvien päälle. Ilmakuvan laatu vaihtelee kuvaussään ja vuodenajan vaikutuksesta jonkin verran. Osa tärkeätä maastotietoa, kuten rakennukset ja polut voivat jäädä kuvassa puiden ja varjojen katveeseen. Lisäksi maastossa useat kovinkin samanlaiset alueet voivat näyttää erilaisilta, esim. oheisessa kuvassa olevista pelloista osa on miltei valkoisia ja osa tumman harmaita. Ilmakuva kuitenkin kertoo ”totuuden” maastossa kuvaushetkellä olleesta tilanteesta.

© Maanmittauslaitos, lupa nro 637/MYY/02

Ilmakuvia myy Maanmittauslaitoksen Ilmakuvakeskus.

Ilmakuvia voi kysellä myös kaupunkien ja kuntien teknisistä toimistoista (teknisistä virastoista, mittausosastoilta tms.).

Maastokartta

Maanmittauslaitos on laatinut koko Suomen alueesta 1:20 000 peruskartaston, jota uudistetaan ja ylläpidetään jatkuvasti.

Peruskartan uusi tuotenimi on maastokartta, joksi peruskartta uudistetaan karttalehti kerrallaan. Pohjoisimman Lapin alueen peruskartta on nimeltään topografinen kartta 1:20 000 ja sen julkaisemisesta vastaa Puolustusvoimien topografikunta.

Maastokarttaan on painettu myös kiinteistörajat, joten erilaiset maanomistukseen liittyvien asioiden selvittelyn voi aloittaa maastokarttaa tutkimalla. Esim. ”Suunniteltu polku kouluun kulkisi kiinteistöjen 1:23 ja 2:34 läpi.”

Useimmat maastokarttalehdet ovat maastoalaltaan 10 x 10 km. Maapallon kaarevuudesta ja Suomen sijainnista ja muodosta johtuen Etelä-Suomessa on leveämpiä karttalehtiä ja pohjoisessa kapeampia. Mittakaava on kuitenkin kaikissa sama 1:20 000.

© Maanmittauslaitos, lupa nro 637/MYY/02

Lisätietoja maastokartoista maanmittauslaitokselta.
Karttoja myyvät mm. maanmittaustoimistot.

Maastokartta 1:50 000

Maastokartta 1:50 000 on yleismaastokartta, joka kuvaa maastoa yleisemmin kuin peruskartta. Maastokartassa näkyvät asutus, talot, tiet, pellot, vedet, hakkuuaukeat, suot ja avokalliot ja korkeussuhteet. Yksi karttalehti kattaa 30 x 40 km alueen.

Maastokartta 1:50 000 on useimmiten liian pienimittakaavainen maastokäyttöön.

Lisätietoja 1:50 000 maastokartoista.

Suunnistuskartta

Suunnistusseurat tekevät suunnistuskarttoja. Niihin maaston eri kohteet on kuvattu paljon maastokarttaa tarkemmin. Suunnistuskarttojen yleisin mittakaava on nykyisin 1:10 000 eli 1 cm kartalla on 100 metriä maastossa.

© Mynämäen Suunnistajat –52 ry

Suunnistusmerkit: Avaa tästä

Lisätietoja suunnistuskartoista saa Suomen Suunnistusliitosta.

Paikkakunnan suunnistuskarttoja kannattaa kysyä paikalliselta tai lähialueen suunnistusseuralta. Luettelo suunnistusseuroista löytyy Suunnistusliiton ”Kisawebistä”.

Kaupunkien ja kuntien kartat

Kuntien ja kaupunkien valmistamia kaavoituksen pohjakarttoja (kantakartta, virastokartta) voi kysellä kunnan tai kaupungin teknisestä toimistosta.

Kaupungeissa kantakartat ovat usein mittakaavassa 1:500 tai 1:1000. Kuntien pohjakarttojen mittakaava on useimmiten 1:2000. Nämä kartat ovat erittäin tarkkoja. Niiden pohjalta tehdään asemakaavoja sekä muita kunnan omia suunnitelmia.

Karttaote julkaistu Nousiaisten kunnan luvalla.

Kaupungit ja kunnat ovat usein laatineet ainakin taajama-alueilta opaskartan. Opaskarttoihin kuvataan yleensä tiet ja kadut, asuntoalueet, julkisten palvelujen alueet, teollisuusalueet, kentät, pellot, metsät ja puistot. Opaskartoissa on kaikkien teiden ja katujen nimet, alueiden nimet sekä muita tarpeellisia nimiä.

Opaskarttoja saa kaupungintaloilta ja kunnantaloilta. Usein ne on julkaistu myös alueen puhelinluettelossa.

© Turun kaupungin Kiinteistölaitos, lupa nro 39/20.12.2002

Kartan käyttö

Oman paikan määrittäminen

Maastossa kartan käyttö alkaa siitä, että paikallistaa itsensä kartalta. Maastoa katsotaan ympäriinsä ja todetaan oma paikka. Esim. ”Olen nyt koulun pihalla” tai ”Olen nyt Pajatien ja Moisiontien risteyksessä”. Sitten mietitään, millaisilla karttamerkeillä paikka on kuvattu. Esim. ”Koulurakennus on iso musta suorakulmio ja koulun piha vaalean ruskea neliö”. Näillä tiedoilla olinpaikka pitäisi löytyä kartalta.

Kartan suuntaaminen

Kun oma paikka on löytynyt, kannattaa kartta kääntää kädessä maaston mukaisesti samaan suuntaan. Maastossa karttaa ei ole käytännöllistä lukea ”oikein päin” (eli pohjoinen yläreunassa), vaan niin, että kartan pohjoinen on maastopohjoisen suuntaan. Suuntaamisen voi tehdä kääntämällä karttaa niin, että oman olinpaikan ja jonkun etäämmällä näkyvän kohteen välinen linja on samassa asennossa kuin vastaavat kartalla. Suuntaaminen esim. kadun suuntaisesti on helppoa.

Kartalla kulkeminen

Kun kartta on suunnattu maaston kanssa samaan asentoon, on sen lukeminen paljon helpompaa. Maastossa esim. vasemmalla puolella näkyvät kohteet ovat myös kartalla oman olinpaikan vasemmalla puolella. Kun kuljettaessa eteenpäin käännytään, suunnataan kartta heti uudelleen.

Kartan voi kevyesti taittaa niin, että peukalon pään voi pitää kartalla lähellä omaa olinpaikkaa. Näin seuraava paikallistaminen nopeutuu. Matkan edetessä peukaloa siirretään aina olinpaikan mukaan.

Kompassin käyttö

Suuntaamisen voi tehdä myös kompassia apuna käyttäen. Tällöin on kuitenkin huomattava, että vain suunnistuskartta on tehty niin, että sen pohjoissuunta näyttää kompassineulan osoittamaa magneettista pohjoisnapaa kohti. Muiden karttojen pohjoinen on kohti pohjoisnapaa. Maastokartoissa on kerrottu pohjoissuunnan ero kompassin näyttämään pohjoiseen.

Kompassia käytetään myös silloin kun halutaan kulkea suoraviivaisesti samaan suuntaan.

Hyvät ohjeet kompassin käyttöön ja kartan suuntaamiseen löytää Suomen Suunnistusliiton harrastesuunnistussivuilta.

Ohjausta tarjolla

Suunnistusta opetetaan useimmissa kouluissa, joten koululaiset saavat koulussa kartan ja kompassin käyttöön opetusta. Niin ikään varusmiehille opetetaan armeijassa suunnistusta. Suunnistusseurat järjestävät suunnistuskouluja eri ikäisille – myös aikuisille.