|
Sulje ikkuna klikkaamalla oikeassa ylänurkassa olevaa rastia
Lähiö
Johanna Hankonen tutki Suomen kaupunkisuunnittelua vuosina 1945 - 1970. Tuolloin tapahtuneelle kaupunkisuunnittelun murrokselle oli ominaista:
- Valta siirtyi suurtuotanto-organisaatioille, joissa valtaa käyttivät rakennuttajat (grynderit), rahoittajapankit ja talouselämän keskeiset vaikuttajat.
- Uudenaikaistumisen esikuvana oli Yhdysvallat. Kaupungistuminen oli lähiöistymistä. Useimmissa Länsi-Euroopan maissa kaupungistuminen jatkui pienyrityskulttuurin pohjalta, ja kaupunkirakenteet eivät hajonneet kuten meillä.
- Uusi kerrostalojen tuotantoteknologia mahdollisti massatuotannon, jossa - alkuperäiseen amerikkalaisen ihanteeseen kuuluneet - asuinympäristön historiallisuus, pientalovaltaisuus ja perhe-elämän kunnioittaminen hautautuivat teknologisen rationalismin ja taloudellisen tehokkuuden vaatimuksiin.
- Uusi kerrostalojen tuotantoteknologia synnytti uusia menestyjiä: tutkimushenkilöstöä, tuotesuunnittelijoita, markkinoijia, rahoittajia ja tätä prosessia tukevia poliitikkoja. Arkkitehtien vaikutusvalta väheni.
- Lähiöissä sijaitsevien kerrostaloasuntojen kysyntä varmistettiin asuntopoliittisin toimin. Sijoitusvuokra-asuntomarkkinat korvattiin valtion arava-asuntomarkkinoilla.
- Uudet alueet suunniteltiin kulutusorientoinutta elämäntapaa varten. Päivittäistavaroiden huoltopalvelu siirtyi yhä kauemmas kodeista. Perheautosta tuli tavallinen.
- Tuloksena oli kokonaisuudeltaan suunnittelematon ja hajanainen yhdyskuntarakenne.
Lähde: Johanna Hankonen (1996). Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja.
|