Tunteesta tunteeseen

 

Tunteet - mitä ne ovat?

 

1.1  Tunteet mukana ihmisessä

1.2  Tunteet mukana vuorovaikutusympäristössä

1.3  Mitä tunteet ovat?

1.4  Miksi tunteita on?

1.5  Tunteiden hermostollinen perusta

1.6  Missä tunteet tuntuvat ja miten ne näkyvät ulospäin?

1.7  Miten tunteet vaikuttavat?

 

 

Lapsen tunteet eli emootiot ja kyky empatiaan eli toisen ihmisen tunteiden huomioon ottaminen rakentuvat askeleittain, kun lapsi on vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Emotionaalinen kehitys etenee yksilöllisesti. Jo pieni vauva tunnistaa kasvoilta toisen tunteita ja reagoi itkulla toisen vauvan itkuun. Kaksivuotias lohduttaa ja kiusaa. Näin hän pyrkii vaikuttamaan toisen tunteisiin. Kolmivuotiaalle kehittyy kyky kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Aktiivinen toisen lohduttaminen lisääntyy. Nelivuotias osaa jo piilottaa omia tunteitaan. Viisivuotias nimeää ja tunnistaa tunteitaan, kuten vihan, surun ja ilon. Kouluiässä tunteiden tunnistaminen laajenee yhä abstraktimpiin tunteisiin kuten mustasukkaisuus, syyllisyys ja jännittyneisyys. Kouluikäinen osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Hänelle on tärkeää tulla hyväksytyksi niin hyvän- kuin pahantuulisena.

Tunteet koetaan yksilöllisesti, ne vaihtelevat ja muuntuvat ja ilmenevät eri tavoin. Tunteilla on taipumus tarttua herkästi henkilöstä toiseen. Tunteita on hankalaa tutkia ja määritellä, vaikka merkitystä ja voimaa niissä on sitäkin enemmän. Tunteita on lukemattomia erilaisia. Niiden nimeäminen yksiselitteisesti on mahdotonta. Silti tunteiden kuvaileminen ja tunteista puhuminen on tärkeää, jotta ihmiset voisivat oppia ymmärtämään itseään ja toisiaan.

Joillekin ihmisille tunteiden tunnistaminen on helpompaa ja niiden ilmaiseminen hallitumpaa. Toisille taas tunteiden tunnistaminen on vaikeaa ja niiden ilmaiseminenkin voi olla hallitsematonta. Erityistä vaikeutta tunnistaa omia tunteita ja erottaa niitä kehon tuntemuksista nimitetään aleksitymiaksi. Suomessa tätä ongelmaa lasketaan ilmenevän 13 prosentilla ihmisistä (naisista 10 %, miehistä 17 %). Aleksitymia on ulkoisiin, konkreettisiin asioihin suuntautunut ajattelutapa, johon liittyy vaikeus sanoin kuvailla omia tunteita. Joihinkin neurologisperäisiin oireyhtymiin (esim. Aspergerin ja Touretten oireyhtymiin sekä ADHD:hen kuuluviin tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden ongelmiin) liittyy tunteiden tunnistamisen ja hallinnan vaikeuksia. Myös lapsen kasvuoloilla ja koko yksilöllisellä oppimishistorialla on vaikutuksensa tunnekokemuksiin ja tunnetaitoihin.

 

 

Taustan kaikelle ihmisten väliselle vuorovaikutukselle luovat tunteet. Ne vaikuttavat ihmissuhteiden laatuun, pysyvyyteen ja mielekkyyteen. Voisi myös sanoa, että tunteet ovat yksi viestinnän keino. Tunnemme ja ymmärrämme toinen toisemme kielellistä, fyysistä ja intuitiivista viestintää sekä tunteiden kieltä. Jollain tavoin huomaamme tai vaistoamme myötämielisyyden ja ystävällisyyden, samoin myös vihamielisyyden ja välinpitämättömyydenkin. Tunteet ovat mukana ja osana kaikessa, mitä ihmisten keskuudessa ja ihmisten välillä tapahtuu.

Lapsen tunne-elämän perustana on läheinen suhde vähintään yhteen aikuiseen. Rakastava ihmissuhde luo pohjan luottamukselle, jossa voi ilmaista koko tunteidensa kirjon. Koti ja oma perhe on paikka, jossa harjoitellaan, miltä tuntuu olla iloinen, surullinen, vihainen jne. Kun saa riittävästi harjoitella, oppii käsittelemään tunteitaan ja puhumaan pahan olonsa pois. Puhuminen tunteista niiden nimillä auttaa lasta tunnistamaan niitä. Aikuisen malli on tunnetaitojen oppimisessa merkityksellinen.

Tunne-elämän vaikeudetkin tarvitsevat syntyäkseen ympäristön. Emotionaaliset vaikeudet näkyvät vuorovaikutustilanteissa. Ei ole olemassa hankalaa lasta tai hankalaa oppilasta vaan ytimenä on aina lapsen tai nuoren sekä hänen ympäristönsä välinen vuorovaikutus. Kun yritetään vaikuttaa lapsen tunne-elämään tai siinä oleviin pulmiin, tulee vaikuttaa myös ympäristöön.

Lapsen tunne-elämän taso saattaa olla hänen ikätasoaan jäljessä, ja se vaikuttaa muihinkin kehityksen osa-alueisiin. Lapsi tai nuori tulee nähdä kokonaisvaltaisesti, ja tunteiden ja tunnetaitojen osuus on osattava ottaa huomioon. Lapsen ongelmat voivat näkyä kyvyssä leikkiä, solmia kontakteja ja tulla toimeen ikätovereiden kanssa. Hänellä ei ehkä ole kykyä havaita tunteita, eikä hän pysty näkemään tilanteita toisen näkökulmasta tai ymmärtämään omaa osuuttaan toisen tunteissa. Lapsi saattaa vaikuttaa tunteettomalta, ja hänen on hankala kontrolloida tunteitaan. Nämä ongelmat näkyvät mm. niin, että lapsi riehuu tai vetäytyy. Hänen saattaa olla vaikea motivoitua yhdessä tekemiseen. Toiset lapset saattavat vältellä tai kiusata lasta, jolla on puutteita tunteidenkäsittelytaidoissa. Aikuiset ovat tällöin haasteen edessä. Miten järjestää lapselle tai nuorelle sellaisia vuorovaikutuskokemuksia, että hän oppii riittävästi tunteiden käsittelyn ja hallinnan taitoja?

 

 

Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa ja ovat mukana kaikessa tekemisessä. Tunteet tulevat ja menevät kuten ajatuksetkin. Tunteet sekä kuluttavat energiaa että antavat sitä – tukahdutettuina ne vievät energiaa merkittävästi. Tunteita voi kokea myönteisinä tai kielteisinä, mutta koska kyse on yksilöllisestä kokemuksesta, tunteita ei voida varsinaisesta arvottaa eikä juurikaan jaotella kielteisiin ja myönteisiin. Tunteet eivät myöskään ole oikeita tai vääriä. Tunteet vaan ovat. Ne eivät ole perusteltuja tai perusteettomia – ihminen vaan sattuu kokemaan niitä ja voi yleensä hyvin, mikäli pystyy ilmaisemaan ne. Moni kielteiseksi määritelty tunne, esimerkiksi pelko, voi johtaa hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin lopputuloksiin.

Ihminen kohtaa joka päivä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Jotkut tunteet kestävät vain hetken ja lipuvat ohi, toiset pysyvät ja tuntuvat kovasti. Osa tunteista on niin heikkoja, ettei niitä edes huomaa. Tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja erotteleminen ei ole helppoa tai yksiselitteistä. Monet tutkijat ovat luokitelleet tunteita eri tavoin. On nimetty niin sanottuja perustunteita eli emootioita: ilo, suru, pelko, viha, inho ja hämmästys. Näillä tunteilla on usein jokin kohde ja ne tunnetaan tässä hetkessä. Näiden lisäksi on erilaisia mielialoja kuten huolestuneisuus, tyytyväisyys tai surumielisyys. Näillä ei ole selkeää kohdetta. Mieliala on pitkäkestoinen tunnetila. Lisäksi voidaan erotella affektiiviset luonteenpiirteet, jotka ovat taipumuksia tuntea tietyllä tavalla. Näitä ovat mm. kateellisuus tai ujous. Sosiaalisia tunteita ovat häpeä, syyllisyys ja nolous. Saman nimikkeen alle voi liittää myös välittämisen tunteen, hoivaamisen halun, rakkauden ja velvollisuuden tunteen.

 

Joitakin tunteita voidaan tarkastella vastakohtapareina. Tunnevastakohtien nimeäminen ei ole suinkaan kiistatonta, vaan siinäkin yksilöllinen kokemus vaikuttaa. Esimerkiksi rakkauden vastakohdaksi voisi nimetä välinpitämättömyyden ja vihan vastakohdaksi hyväksynnän. Vastakohtapareja pohdiskelemalla voidaan kuitenkin ikään kuin selkiinnyttää tunteen kokemuksellisuutta yleisesti. Tunteiden kokemiseen ei voi pakottaa, eikä tunteita voi tuottaa suunnitelmallisesti. Tunteet tulevat ”lupaa kyselemättä”. Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on itsetutkistelun mielenkiintoinen haaste. Tunteiden havaitseminen on itsetarkkailua ja itsehavainnointia, ja se vahvistaa itsetuntemusta. Tunteiden oppiminen tiedollisesti ei riitä tunnetaitojen omaksumiseen, vaan tunnetaitojen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Tunteet opitaan tuntemalla. Tunteiden kannalta ongelmallisissa tilanteissa on yleensä valittavana monenlaisia reagointitapoja ja tunteita, joista jotkut auttavat eteenpäin ja toiset ovat täysin toimimattomia. Stressaavissa tilanteissa tunteita on säädeltävä, etteivät voimakkaat tunteet johtaisi tilanteen ratkaisemisen kannalta huonoon käyttäytymiseen. Tunnetaitojen harjoittelemisen mahdollisuuksia tulee päivittäin vastaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa: perhepiirissä, kavereiden kanssa ja arkisia asioita hoitaessa.

 

 

Tunteet eivät ole vain tunteilua varten. Ne ovat selviytymistä varten. Ne virittävät elimistöä ja ohjaavat toimimaan tilanteen mukaan. Useimpiin tunteisiin liittyy fysiologinen aktivoituminen. Esimerkiksi säikähdyksen nopea humaus herättää silmänräpäyksessä verisuonet, hengityksen, lihakset ja koko vartalon. Säikähtäminen nostaa hartiat vaistonvaraisesti suojaamaan kaulaa ja kyyristää asennon valmiiksi pakenemaan. Samalla säikähtänyt vetäisee henkeä ja pidättää sitä ja ikään kuin valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan tilanteen mukaan. Vastaavasti voimakas rakastumisen ja rakkauden tunne johtavat välittämiseen, läheisyyden lämpimään tunteeseen. Myös pelon tunne varmistaa henkiinjäämistä ja kertoo, mikä tilanne on ihmiselle vaarallinen. Syyllisyyden tunteella on vahva merkitys vastuullisuuden kehittymisessä.

Tunteet eivät aina ilmene selkeästi, vaan sekoittuvat keskenään. Vaaralliseksi koetussa tilanteessa voi kokea yhtä aikaa niin pelkoa kuin vihaakin. Riidellessä läheisen ihmisen kanssa voi kokea samanaikaisesti raivoa, syyllisyyttä ja rakkautta.

Tunteilla on vahva merkitys ihmissuhteissa, onnellisuudessa ja oppimisessa. Kasvatuksessa tunteilla on aivan erityinen merkitys, koska siinä vaikutetaan toiseen henkilöön vuorovaikutuksen kautta.

 

 

Tunteet ovat osa neurobiologiaa. Tunteiden säätelystä vastaa mm. limbinen järjestelmä, joka koostuu isojen aivojen vanhimmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta. Limbinen järjestelmä säätelee tunneaktivaatiota, saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia ja säätelee tilanteen mukaista käyttäytymistä. Hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen (hahmotuksen, tarkkaavaisuuden, ongelmanratkaisun, muistin, ajattelun) ja autonomisen (ei-tahdonalaisen) hermoston välillä. Amygdalassa (mantelitumake) tulkitaan aistien kautta tulevia vaikutteita tunteiden näkökulmasta. Amygdala analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne varastoituvat myös eri tilanteiden käyttäytymismallit. Amygdala vastaa mm. pelkoreagoinnista ja taistele–pakene-reaktioista.

Ihminen kokee myös elimistön muutokset tunteina. Tunnekokemukset ovat seurausta autonomisen hermoston ja hormonien toiminnasta. Kun ihminen on kiihtynyt, se tuntuu joka paikassa. Pulssi kiihtyy, hengitys nopeutuu, hikoilu lisääntyy, kädet vapisevat. Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset. Tällöin vaikuttaa autonominen hermosto, sympaattinen järjestelmä. Tunteilla ja aivokemialla on yhteys. Aivojen kemiaa muuttamalla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Esimerkiksi oksitosiinihormonilla tiedetään olevan merkittävä vaikutus mm. rakastamiseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen.

Talamusteorian mukaan tunne syntyy, kun jokin vaikute aktivoi tunteita sääteleviä aivoalueita – tunne ei ilmesty tyhjästä. Vaikutteena voivat olla ajatukset, tilanne, jännittyneisyys ja monet muut tekijät. Stressaantuneena keho on valmiiksi kiihtyneessä tilassa, eikä voimakkaiden tunteiden ja tunteenpurkausten laukaisemiseen silloin tarvita paljoakaan vaikutteita. Tunne nousee siitä, mitä havaitsemme ja miten tulkitsemme asioita ja tapahtumia. Joskus on vaikea tunnistaa, mikä aiheutti reaktion. Vaikute saattaakin olla tiedostamaton. Esimerkiksi lapsuuden tunnekokemukset vaikuttavat aivojen tunneratojen muotoutumiseen ja toimintaan. Emotionaaliset kokemukset jättävät jäljet tunneaivojen alueelle.

 

 

Tunteet sijaitsevat ihmisen koko kehossa. Sydän, keuhkot, selkäranka, hartiat, kädet, jalat, pää ja lihakset ovat tunteiden asuinpaikka. Tunteet tuntuvat kaikkien aistien kautta, ja mitä suurimmassa määrin ne myllertävät mielessä ja ajatuksissa. Tunteet saavat aikaan elimistössä fysiologisia muutoksia, jolloin sydämen lyöntitiheys kasvaa, verenpaine nousee ja ihminen saattaa hikoilla, punastua tai vapista. Osa tunteista siis näkyy myös ulospäin ihmisen ilmeissä, eleissä, asennossa ja käyttäytymisessä.  

Toisen ihmisen ilmeestä voi nähdä, miltä hänestä tuntuu, vaikka tunteen syytä ei tietäisikään. Ilme on sanaton viesti tunteesta. Tutuin ja selkein näistä ilmeistä on hymy. Perustunteita kuvaavat kasvojen ilmeet ovat hyvin yleismaailmallisia, ja ne tunnistetaan kulttuurista riippumatta. Tunteiden ilmaisu on kuitenkin kulttuurisidonnaista.

Tunteet tuntuvat neljällä eri tasolla

  • fysiologian taso
  • ilmaisun taso
  • sosiaalinen taso
  • subjektiivinen kokemus

Subjektiivinen kokemus tarkoittaa sitä, että vertailemme tunteita toisiinsa, luokittelemme (miellyttävä - epämiellyttävä), muistelemme tunteita ja tunnekokemuksia sekä pohdimme tunteiden voimakkuutta ja tyypillisyyttä. Tähän tunteiden kognitiiviseen osatekijään pohjautuu se, että tunteita voi käsitellä ja säädellä.

 

 

Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen sekä fysiologiset reaktiot kulkevat käsi kädessä toisiinsa vaikuttaen. Ihmisen ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen välillä saattaa olla hyvin toimivia tai toimimattomia kehiä. Haitallinen noidankehä on sellainen, jossa esimerkiksi itsekriittisyys johtaa ahdistuneisuuteen, joka johtaa itsekriittisyyttä kasvattavien tilanteiden välttelyyn. Tai yleinen negatiivinen ajattelutapa johtaa masennukseen, joka johtaa luovuttamiseen ja tekee suhtautumistavasta entistä kielteisemmän. Toimiva kehä on sellainen, jossa ihminen uskoo onnistuvansa, saa hyvän olon tunteen, luottaa taitoihinsa ja yleensä myös sitten onnistuu tehtävässään. Positiivinen ajattelutapa ja asenne johtavat iloon ja yritteliäisyyteen.

Tunteilla on suuri vaikutus työn ja toimintojen sujumiseen. Mitä innostuneempana ryhtyy tehtävään, sitä mielenkiintoisempaa ja mukavampaa on tehdä sitä. Vaikeitakin työssä kohdattavia ongelmia on helpompi ratkaista, kun on asennoitunut niihin innokkaasti ja myönteisesti. Työstä ja toiminnoista tuleva innostus on tekemisen riemua, joka johdattaa tekijää yhä parempiin saavutuksiin tai korkeampia tavoitteita kohti. Tällaista tunnelatauksesta tulevaa energiaa sanotaan flow'ksi. Taiteilijat ja huippu-urheilijat pystyvät joskus lähes yli-inhimillisiin suorituksiin, kun flow ja tunne-energia pääsevät vaikuttamaan vapaasti.

Tunteet ja tapa reagoida voivat vahvistua monista eri syistä. Käyttäytymiseen vaikuttaa edeltävä tilanne, mutta myös käyttäytymisen seuraukset sekä niihin liittyvät ajatukset ja tulkinnat. Seuraukset voivat vahvistaa tai heikentää käyttäytymistä. Käyttäytymistä voidaan myös tarkoituksellisesti muuttaa muuttamalla edeltäviä tilanteita ja toisaalta seurauksia. Käyttäytymiseen vaikuttavat myös kaikki kognitiiviset prosessit, ja niitäkin vaihtelemalla voidaan muokata käyttäytymistä. Irrationaaliset, negatiiviset ja yliyleistyneet ajatukset muokkaavat ja muuttavat tunteita. Tunteita työstettäessä on tehtävä työtä myös ajatusten kanssa.

 

© Opetushallitus | etunimi.sukunimi@oph.fi | Tulosta
13.06.2013