Teema 3: Nuorten osallisuus- ja vaikuttajakanavat

Taustalla

Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kannalta keskeisin konteksti muodostuu uuden, vuonna 2006 voimaan astuneen nuorisolain sisällöstä. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Laissa säädetään myös kuntien nuorisotyöstä ja -politiikasta sekä nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta.

Toinen osallisuuden linja kulkee kouluissa. Suomalaista peruskoulua on kiitelty kansainvälisesti hyvistä oppimistuloksista, mutta samanaikaisesti on todettu suomalaisten koululaisten olevan verrattain vähemmän kiinnostuneita ns. aktiivisesta kansalaisuudesta, jonka ihanteisiin kuuluvat esimerkiksi kansalaisaktiivisuus, vastavuoroisuus, yhteisvastuu sekä kiinnostus politiikkaa kohtaan. Tähän liittyen koulujen toimintaan ja esimerkiksi opetussuunnitelmiin on pyritty lisäämään elementtejä, jotka tukisivat aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamista. Lisäksi ovat voimistuneet pyrkimykset kehittää kouluja aiempaa enemmän yhteisölliseen ja ns. sosiaalisen tilan suuntaan.

Malli käytännössä

Tässä kyseisessä ideaalimallinnoksessa vaikuttamisen ja osallistumisen mallit on muokaten luotu ja sovellettu etusijassa Helsingin kaupungin Nuorten ääni -hankkeen puitteissa toteutetun oppilaskuntatoiminnan ja Toijalan (nykyisen Akaan) kaupungin nuorisotilaosallisuuden pohjalta. Esimerkkinä, apuna ja teoreettisena pohjana on käytetty myös useiden muiden Nuorten osallisuushankkeen paikallishankkeiden osallistavia käytäntöjä.

Osallistavat käytännöt voidaan rakentaa koulujen ja nuorisotoimen yhteistyön perustalle. Tätä kautta tavoitetaan koko ikäluokka ja osallistamisesta voidaan rakentaa prosessi, joka läpäisee horisontaalisesti nuorten eri elämänsfäärit (koulu, vapaa-aika, opiskelu, harrastukset) ja laajentaa vaikutusmahdollisuuksia suppeista ympyröistä (oma luokka, koulu, nuorisotalo) yhä laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (kaupunginosa, alue, kaupunki). Seuraavassa mallinnos kyseisestä ”horisontaalisesta läpäisystä”, eli siitä miten nuoren osallisuus kotikunnassaan rakentuu ideaalitapauksessa seuraavan neljän instanssin vuorovaikutuksessa:

1. KOULU
   Seuraava malli oppilaskuntatoiminnasta on Osallisuushankkeen piirissä todettu toimivaksi: Ensinnäkin, valitaan oppilaskuntatoimintaa ohjaavat opettajat ja huolehditaan heidän kouluttamisestaan. Tämän jälkeen jokaisesta luokasta valitaan kaksi edustajaa oppilaskunnan hallitukseen – heidän tehtävänään on toimia oman luokkansa edustajana ja muiden oppilaiden ehdotusten ja mielipiteiden äänitorvena hallituksessa. Oppilaskunnan hallitusta käytetään koulussa oppilaita koskevien asioiden käsittelyyn. Käsiteltäessä esimerkiksi koulun järjestyssääntöjä, asia tuodaan ensin hallitukselle, josta hallituksen jäsenet vievät sen luokkiin käsiteltäväksi, ja käsittelyn jälkeen jälleen takaisin hallitukselle. Kun säännöt on hallituksessa luokkien ehdotusten perusteella muokattu, lopullinen versio hyväksytetään vielä kaikissa luokissa. Tällä tavalla pyritään sitouttamaan kaikki oppilaat mukaan käsittelemään yhteisiä asioita. Oppilaskuntatoiminnasta vastaavan opettajan ohella oppilaskunnan hallitus toimii yhteistyössä muun opettajakunnan, rehtorin, johtokunnan ja vanhempainyhdistyksen kanssa.
2. NUORISOTILAT
   Tässä toimintakehyksessä oppilaskuntatoiminta on läheisessä yhteydessä alueellisen nuorisotyön kanssa. Yhteistyö tapahtuu käytännössä nuorisotaloilla toimivan lähiryhmätoiminnan avulla – lähiryhmissä koulutetaan oppilaskuntien edustajia ja valmistellaan asioita oppilaskuntien käsittelyyn. Lähiryhmien avulla on mahdollista käsitellä myös lähialueen asioita.
   Lähiryhmätoiminta voidaan liittää myös yhdeksi osaksi ns. nuorisotilaosallisuutta. Nuorisotilaosallisuudella tarkoitetaan sitä, että nuorisotaloilla osallisuudesta muodostuu tavoite, joka systematisoi ja jäsentää nuorisotyön tekemistä. Käytännössä osallisuus etenee portaittain nuorisotalolla kävijän intressien ja mahdollisuuksien mukaan ja nuorisotilassa käyvät nuoret voidaan luokitella eri ryhmiin heidän aktiivisuutensa mukaan (esim. kävijät, asiakkaat, osallistujat, vaikuttajat ja toimijat). Tavoitteellisimpia ryhmiä ovat jaosto ja toimikunta, joissa päätetään tilan toimintaan liittyvistä yhteisistä asioista.
3. NUORTEN FOORUMIT
   Ideaalitilanteessa oppilaskunnilla on lisäksi säännöllinen ja kiinteä yhteys paikallisiin päätöksentekoelimiin, esimerkiksi nuorten foorumeiden kautta. Foorumeissa nuoret ovat vuoropuhelussa päätöksentekijöiden ja johtavien poliitikkojen kanssa ja foorumien ns. ”päättäjäpaneelissa” voi olla mukana kaupunginvaltuutettuja, kaupunginjohtajia ja muita johtavia virkamiehiä. Foorumeihin valmistautuminen tapahtuu oppilaskuntien hallituksissa. Foorumin keskusteluista tehdyt koonnit lähetetään kaikille mukana olleille kouluille, joissa foorumin aikaansaannoksia käsitellään ensin oppilaskunnan hallituksessa ja tämän jälkeen vielä kaikissa luokissa.
4. NUORTEN VAIKUTTAJARYHMÄT
   Paitsi, että mallissa rakennetaan siis horisontaalista yhteistyötä koulujen ja nuorisotalojen välille, malliin kuuluu yhteistyö nuorten vaikuttajaryhmien sisällä – ihannetapauksessa nuorten foorumeilla on kiinteä yhteys myös kunnan nuorisovaltuustoihin tai -neuvostoihin. Nämä ”viralliset” nuorten vaikuttajaryhmät toimivat omalta osaltaan myös kanavana kunnallisen päätöksenteon suuntaan. Käytännössä nuorten kuuleminen voi järjestyä esimerkiksi siten, että nuorisoneuvosto nimeää kautensa alussa yhteyshenkilöt eri lautakunnille. Tämän jälkeen lautakunnan esittelijä voi pyytää nuoria koskevista asioista lausuntoa tai kannanottoa nuorisoneuvostolta asioita valmisteltaessa, tai kutsua yhteyshenkilön tarvittaessa lautakunnan kokoukseen ”asiantuntijan” roolissa. Lisäksi nuorilla voi olla myös mahdollisuus osallistua valtuuston, hallituksen tai lautakuntien kokouksiin.

Edellytyksiä mallin toteuttamiselle

(Huom! Edellytyksinä tarkastellaan paikkakunnasta riippumattomia taustatekijöitä ja reunaehtoja. Näiden ohella on olemassa lukemattomia paikallisia tai seudullisia reunaehtoja.)

• Oppilaskuntatoiminta ja nuorten osallisuus integroidaan mahdollisimman hyvin koulun toimintaan, jotta oppilaskuntatoimintaa ei koeta ylimääräisenä lisänä koulun perustyön kannalta. Demokraattinen ja oppilaita osallistava rakenne luodaan osaksi koulua, jolloin oppilaskunta ei muodosta erillistä ”osallisuuden saareketta”.
• Osallisuuden periaate ja mahdollisesti myös käytännöt kirjataan opetussuunnitelmaan.
• Oppilaitoksiin on  ”myytävä” oppilaskuntatoiminnan ideologia (On esitettävä sellainen prosessi- ja hyötykuvaus, johon opettajakunta sitoutuu lähtemään mukaan. Opettajia on perehdytettävä aiheeseen ja oppilaitoksista on nimetty vastuuhenkilöt (oppilaskuntatoiminnasta vastaavat opettajat), jotka ovat myös sitoutuneet oppilaskuntatoimintaan ja joiden ohjaustyö saa myös muiden opettajien hyväksynnän/luottamuksen osakseen. Lähiryhmätoiminnan vakiinnuttaminen edellyttää lisäksi nuorisotyöntekijöiden panosta.
• Nuorisotyön ja koulun yhteistyö toimii kaikilla hallinnon ja käytännön tahoilla ja tasoilla. 
• Oppilaskuntatoiminta tehdään näkyväksi (tiedottaminen, virallistaminen), jotta vääristä mielikuvista päästään eroon.
• Oppilaskuntatoiminta sovitettava koulun omaan kontekstiin: koulusta löydetään ne omat jutut ja tarpeet, joihin oppilaiden osallisuus voidaan kohdistaa.
• ”Todellista” rahaa varataan nuorten käyttöön. Esimerkiksi kaupungin budjettiin voidaan avata erityinen hankerahasto, jonka käytöstä lapset ja nuoret päättävät.
• Osallistavat käytännöt virallistetaan. Esimerkiksi kaupungin hallintosääntöihin voidaan kirjata erillinen maininta nuorisovaltuuston asemasta ja siitä, miten ja missä nuorisovaltuuston valinnasta ja tehtävistä määrätään.
• Osallisuuden tuottamista ei koeta ”ylimääräiseksi” palveluksi nuorisotyön toiminnassa. Nuorisotyön toiminnan tavoitteet määritellään laajemmin kuin nuorten vapaa-ajan toiminnan järjestämiseksi ja ”poistoiksi” (kaduilta, pahanteosta). Nuorisotyö nähdään myös tuottavana voimana (osallisuus, aktiivinen kansalaisuus).
• Luodaan toimivat (demokraattiset) yhteistyöverkostot toisaalta nuorten omien vaikuttajaryhmien (esimerkiksi oppilaskunnat, nuorisotalot, nuorisovaltuustot ja -neuvostot, lapsi- ja nuorisoparlamentit, poliittiset nuorisojärjestöt) välille, ja toisaalta hallinnollisten päätöstentekoelinten ( esimerkiksi kunnallispolitiikan elimet, koulutuksen järjestäjät, nuorisotyön ja oppilaitosten johto) välille.
• Osallistavista käytännöistä ei kuitenkaan luoda keinoa tehdä koulutus- ja nuorisopolitiikkaa nuorten ”äänellä”, mutta aikuisten intressien mukaisesti.

Tutustu vasemmalta tämän teeman puitteissa Osallisuushankkeessa tuotettuihin hyviin käytäntöihin.

Tuotettu Nuorten osallisuus -hankkeessa vuosina 2003–2007