Yhteisö ja yhteisöllisyys
Yhteisö koostuu yksilöistä, joilla on jossakin suhteessa jotakin yhteistä, esimerkiksi jäsenyys perheessä tai jokin yhteinen päämäärä. Yhteisössä yksilöt toimivat jollakin tavalla keskenään. Yhteisöt voivat muodostua vapaaehtoisuuden pohjalta, ihmisten halusta olla yhdessä tai toimia yhdessä jotakin tarkoitusta varten. Joihinkin yhteisöihin kuulutaan pakosta, niihin syntymällä tai jostain muusta itsestä riippumattomasta syystä.
Yhteisöllisiksi, jäsentensä sosiaalista pääomaa lisääviksi ovat osoittautuneet sellaiset yhteisöt, joiden jäsenillä on yhteisiä arvoja ja normeja ja yhteisiä tarpeita ja päämääriä, joiden saavuttamiseen he yhdessä sitoutuvat. Yhteisöllisyys syntyy yhteisön jäsenten keskinäisestä luottamuksesta, avoimesta kommunikaatiosta, vuorovaikutuksesta, osallistumisesta ja oppimisesta. Yhteisöllisyyden kehittymiseen tarvitaan siten ihmisten läsnäoloa, yhteistä aikaa ja paikkaa, yhteisiä rutiineja, pysyvyyttä, perinteitä ja kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista. Yhteisöllisyyden kehittymiseksi ovat yksilöiden tunteet tärkeässä asemassa. Yksilön täytyy voida tuntea, että hän kuuluu yhteisöön, hänen tulee voida tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Tunne yhteisöön kuulumisesta edellyttää toimintakulttuuria, joka suosii vuorovaikutteisuutta ja yhteisistä merkityksistä neuvottelua, sallii erilaisuuden ja tunnustaa erilaisen asiantuntemuksen merkityksen, ei vain puheissa, vaan myös käytännön toiminnassa.
Yhteisö ei siten sinällään ole tae yhteisöllisyyden lisääntymisestä, jos yhteisön jäsenten toiminnalta puuttuvat edellä mainitut yhteisöllisyyden muodostumisen edellytykset.
Eri kulttuureita toisiinsa verrattaessa jaetaan laajasti se käsitys, että länsimaissa korostuu yksilöllisyys, individualismi, kun taas itäiset ja afrikkalaiset kulttuurit ovat yhteisöllisiä. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa jokaisen katsotaan huolehtivan lähinnä vain itsestään ja lähimmästä perheestään. Yhteisöllisissä kulttuureissa yksilön identiteetti perustuu ryhmään kuulumiseen. Ryhmä suojelee ja ottaa vastuun jäsenistään, odottaen tällöin lojaalisuutta ryhmää kohtaan. Suomalaisen kulttuurin katsotaan yleisesti kuuluvan yksilöllisyyttä korostavaan ryhmään, eivätkä suomalaisessa kulttuurissa esimerkiksi kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot ole perinteisesti korostuneet. Yhteisöllisyyden etuja yksilöllisyyteen nähden perustellaan mm. sillä, että yhteisöllisyyden on havaittu olevan yksilön terveyden ja kaikinpuolisen hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä. Yhteisön ulkopuolelle ajautuminen on yksilön kannalta haitallista ja voi olla jopa tuhoisaa.
Yhteisöllisyys ja lukio
Opiskelu lukiossa on vapaaehtoista. Opiskelijoilla on yhteinen päämäärä, ylioppilastutkinnon suorittaminen. Opiskelu koulussa vaatii ainakin jonkinlaista opiskelijoiden yhdessä toimimista. Koulun toiminta sisältää pysyvyyttä ja perinteitä. Lukiossa pitäisi siten olla edellytyksiä opiskelijoiden yhteisöllisyyden kehittymiseksi. Yleisesti kuitenkin arvioidaan, ettei yhteisöllisyys toteudu lukioissa riittävästi. Syyt siihen lienevät moninaisia. Järjestelmään ja opetuksen toteuttamiseen liittyviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi pysyvien opiskeluryhmien puute ja sellaiset opetus-, opiskelu- ja arviointimenetelmät, jotka eivät edistä yhteistoiminnallisuutta. Rehtori ja opettajatkaan eivät välttämättä toimi keskenään yhteisöllisyyttä edistävästi, onhan opettajuus perinteisesti yksinäinen ammatti. Lukion toteutuva toimintakulttuuri saattaa kaiken kaikkiaan olla muuta kuin opetussuunnitelmassa julkilausuttujen arvojen mukainen toimintakulttuuri. Esimerkiksi yhteistyötä tukevat periaatteet ja käytännöt voivat puuttua täysin. Lukio on osa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria, ja lukion toteutuva toimintakulttuuri saattaa siten heijastaa suomalaista yksilöllisyyttä suosivaa kulttuuria.
Yhteisöllisyyden edistäminen lukiossa
Yhteisöllisyyden kehittymiseksi tärkeintä on, että koulun toimintakulttuuri kokonaisuudessaan edistää yhteisöllisyyden kehittymistä, eli koulun arjessa toimitaan siten, että jokainen voi tuntea kuuluvansa kouluyhteisöön ja olevansa yhteisönsä arvostettu jäsen. Lukion opetussuunnitelman perusteet velvoittaa määrittelemään tavoitellun toimintakulttuurin opetussuunnitelmassa. Tavoitellun toimintakulttuurin yhtäpitävyyttä toteutuvan toimintakulttuurin kanssa on syytä jatkuvasti arvioida.
Lukioissa on yhteisöllisyyden vahvistamiseksi otettu käyttöön myös erityisiä, nimenomaan yhteisöllisyyden vahvistamiseksi tarkoitettuja toimintamuotoja tai järjestelyjä, kuten erilaisia ryhmäyttämisprosesseja, opiskelijoiden tutortoimintaa, erilaisia juhlia ja tapahtumia. Oppilaskuntatoiminta on lukioissa lakisääteistä.
Materiaaliin on koottu esimerkkejä lukioissa käytössä olevista toimintamuodoista.
Teksti pohjautuu Ainiestoja verkossa -osion lähteisiin | Kuva: Valokuvauspalvelut Polaroiskis Oy