Ihmisterveysopin lähtökohta

Ihmisterveysoppi on lastenpsykiatrin suunnittelema ja käytännössä testattu terveystiedon kokonaisuus koulun aloittajille. Se on tarkoitettu 7–10-vuotiaille lapsille, ja sitä voi käyttää erityisluokille ja mukautetun tason oppilaille, aina lapsen kehitystasoon soveltaen. Ihmisterveysopin seksuaalikasvatusosan pohjana on käytetty Seksuaalisuuden portaita (Korteniemi-Poikela ja Cacciatore, Opetushallitus 2000) ja Vauvasta naperoiseksi – pienen lapsen seksuaaliterveydestä -vihkosta (VL-markkinointi 2001), jotka lähestyvät aihetta tunteiden kautta ja lapsuuden kehityksellisen tason huomioiden.

Terveystieto on tietojen, taitojen ja asenteiden muokkaamista. Oman ja yhteisön terveyteen ja sen edistämiseen liittyvät taidot ovat elintärkeitä. Ihmisen hyvinvointi on osien summa. Oma keho ja terveys ovat ikiomia aarteita, yksityinen suojelukohde. Kehoaan voi hoitaa ja suojata tai sen voi tuhota: vastuu terveydestä siirtyy kouluvuosien aikana yhä enemmän yksilölle itselleen. Hyvinvointiin vaikuttavia valintoja tehdään koko ajan, ja omaa kehoa ja sen terveyttä on hyvä oppia tuntemaan varhain. Ei kuitenkaan pelon kautta vaan itsetuntemuksen ja itsearvostuksen kautta. Siitä Ihmisterveysopissa on kysymys.

Terveystieto on Ihmisterveysopissa tuotu lapsen tasolle ja hänen omiin käsiinsä. Kiinnostusta herätellään omista kokemuksista ja ajatuksista lähtien. Näin lapsi tuntee olevansa asiantuntija ja vastuullinen omasta terveydestään. Ihmisterveysopissa lapsen oma historia ja ajatusmaailma tulevat nähdyiksi ja tallennetuiksi piirustusten, kuvien ja tarinoiden kautta omaan työkirjaan. Lapsen oma kehitysvaihe tulee konkreettisesti dokumentoiduksi työkirjaan, jota hän voi aina halutessaan tarkastella. Näin vahvistuu lapsen identiteetti ihmisenä, perheensä osana ja luokkansa jäsenenä, ja lapsi rohkaistuu tuomaan esille kokemuksiaan ja mielipiteitään. Ihmisterveysopissa terveyden edistämisen monipuolinen pohtiminen antaa lapselle keinoja ja strategioita, innostaa omaan pohdintaan ja luo kuvan, että tämä asia on tärkeä. Samalla se vahvistaa itsetuntemusta. Itsensä ja kehityksensä ymmärtäminen, positiivinen kuva omasta kehosta ja usko siihen, että itse voi vaikuttaa terveyteensä edistävästi – ja että se kannattaa – ovat parhaat kivet itsetunnon ja terveellisten elämäntapojen perustaan.

Aikuista tarvitaan

Seksuaalisuus on suuri voimavara. Se on kehityksen haaste, mutta jos sen kanssa ei pärjää, se voi myös haitata kehitystä. Elämme maailmassa, jossa lasten tietoisuuteen jatkuvasti tunkeutuu yllättäviä yksityiskohtia ja ääri-ilmiöitä. Kokemuksen mukaan jo ekaluokkalainen joutuu ensimmäisten kouluviikkojen aikana jonkun ylempiluokkalaisen epäasiallisen ”seksivalistuksen” kohteeksi – ainakin tavallisimmat rumat sanat kuulee jokainen pian. Oikea tieto rauhoittaa, ja se, että joku sanoo, ettei vielä tarvitsekaan ymmärtää kaikkea. Lapselle on tärkeää kertoa hänen oikeuksistaan, koska hän ei voi niitä muuten tietää. Lapsella on oikeus huolenpitoon, turvallisuuteen, läsnäoloon ja ravintoon, mutta myös tietoon, koskemattomuuteen ja yksityisyyteen.

Seksuaalisuudesta puhuminen herättää epäilyä joissakin aikuisissa, sillä kaikkien mielestä tiedot seksuaalisuudesta eivät kuulu koulunsa vasta aloittaneille lapsille. Seksuaalisuus kiinnostaa kuitenkin jo lapsia. Kautta aikojen lapsuudessa on tyttöjen ja poikien eroja tutkittu lääkärileikeissä ja lisääntymistä pohdittu mm. loruissa. Tänä päivänä tarjolla oleva tieto on hämmentävämpää ja runsaampaa kuin aiemmin. Tämän päivän yhteiskunnassa lapset kuulevat ja näkevät asioita, joita he eivät ilman aikuisen selitystä voi käsittää. Selittäviä aikuisia, joilla olisi aikaa pohtia ja kykyä löytää oikeita sanoja, ei kaikilla ole. Kun joku asia kummastuttaa, siitä täytyy voida uskaltaa kysyä. Kokeiluprojektissa osa lapsista oli tehnyt lapuille kysymyksiä etukäteen: Onko sikiö jo neliviikkoisena ihminen? Mitä tarkoittaa esileikki? Onko lapsiporno sallittua? Lapset pohtivat näitä asioita – onko turvallisilla aikuisilla oikeus vaieta? Lapsilla on oikeus saada oikeaa ja rakentavaa tietoa sekä tieto siitä, kuka kertoo lisää, jos ja kun kysymyksiä herää. Koulu on kodin rinnalla luonnollinen ja tärkeä oikean tiedon antaja. Kiinalaisen sananlaskun mukaan kirjavuorikaan ei vastaa yhtä hyvää opettajaa.

Koti ja koulu yhteistyössä

Koska vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät terveyskasvattajat ja heidän tukensa on omaa elämää koskevassa opetuksessa oleellista, ei yhteistyötä voi liikaa korostaa. Kotien tukena koulu voi toimia oikeiden, itsetuntoa vahvistavien ja terveyttä edistävien tietojen ja taitojen lähteenä. Jakson alkajaisiksi aiheesta järjestettävässä vanhempainillassa keskustellaan lasten tiedon tarpeesta nykymaailmassa ja Ihmisterveysopin tavoitteista. Näin vanhemmillekin selkiytyy Ihmisterveysopin tarkoitus.

Aina opettavan ihmisen näköinen

Ihmisterveysopin mallien ja ehdotuksien noudattamisessa ei luonnollisestikaan tarvitse olla ehdoton. Opettaja voi soveltaa tuntiohjeita oman opetustapansa ja käytössä olevien materiaalien mukaan, luokkansa tuntien. Seitsemänvuotias lapsi on paljon pienempi kuin kymmenvuotias. Jokaisessa kehitysvaiheessa lapsen näkökulma, kiinnostuksen kohteet ja tiedon tarve muuttuvat. Tervettä tietoa voi ja sitä tulee tarjota jokaisessa vaiheessa, niin että se kasvaa osaksi jokaista ”vuosirengasta” lapsen sisäisen vahvistumisen runkoon. Luonnollisten asioiden kertominen kaiken ikäisille lapsille luonnollisesti, ikätasolle rajatusti ja sovitettuna tukee kehitystä eikä ole haitallista. Merkittävimmät persoonallisuuden kehityksen vuosirenkaat syntyvät lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana.

Jotta opetus tukisi tehokkaasti oppilaassa koko ajan meneillään olevaa kasvu- ja kehitystapahtumaa, tulisi terveystiedon opetuksen olla jatkuvaa, suunnitelmallista ja ikään sovitettua. Aihealueet voidaan käsitellä lyhyesti ja suppeasti, yhden tunnin aikana, mutta niistä saadaan helposti kokonaisia teemapäiviäkin. Tällöin voidaan painottaa ajankohtaisia asioita tai jaksottaa opetusta eri luokille. Aihekokonaisuudet voidaan käsitellä lyhyesti uudelleen jokaisella luokkatasolla. Aiheisiin liittyvistä tehtäväehdotuksista voi valita mieleisensä tai kehittää omia. Teemoja voi syventää ja elävöittää luokan omista lähtökohdista tai vanhempien asiantuntemuksen avulla.

Lasten omia vastauksia, arveluja ja arvailuja kannattaa kuunnella. Tarkoituksena on luoda avoin ja arvostava ihmisen terveydestä puhumisen kulttuuri, jossa kaikille näkökulmille on tilaa. Kun me näytämme mallin, että jokaisen pienenkin kokemukset ovat tärkeitä ja ne kuullaan, voivat lapset kasvaa aikuisiksi, joiden maailmassa lasten tarpeet huomioidaan. Lapsuudessa ja nuoruudessa kerätään rakennuspalikoita aikuisuuteen. Koko kehitysajan tiedot ja kokemukset muovaavat ihmisen sisäistä rakennetta, arvoja ja periaatteita. Niiden avulla aikuisena pärjätään omassa elämässä, työssä ja parisuhteessa.

lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliitto

© Opetushallitus | etunimi.sukunimi@oph.fi | Tulosta
31.05.2010