Descartes

Henkilöhistoria

Rene Descartes syntyi 31.3.1596 Rennesin parlamenttineuvoksen Joachim Descartesin ja Jeanne Brochardin kolmantena lapsena. Hänen isänsä isä oli Chatelleraut`ssa toiminut lääkäri ja hänen äidinisänsä oli kenraaliluutnantti Poitiersista. Perhe kuului alempaan virkamiesaateliin. Äiti kuoli (keväällä 1597) vuosi Renen syntymän jälkeen. Isä avioitui uudelleen ja muutti Bretagneen Renen ollessa neljävuotias.

Rene kasvoi vanhemman veljensä ja siskonsa kanssa isoäitinsä Jeanne Sainin luona La Hayessa. Vuonna 1606 Descartes aloitti opinnot täysihoito-oppilaana uudessa kuninkaallisessa oppilaitoksessa College de La Flechessa. Se oli aikansa edistyksellisin koulu, jota jesuiitat johtivat. Descartes valmistui korkeiden odotusten saattelemana oppilaitoksesta vuonna 1614 ja jatkoi opiskelua Poitiersin yliopistossa, jossa hän suoritti lakimiehen tutkinnon syksyllä 1616.

Vuodet 1612–1618 Rene oleskeli Pariisissa ja harrasti sekä tiedettä että hienostunutta seuraelämää. Hän kokeili myös sotilasuraa ja matkusti Hollantiin, missä liittyi vapaaehtoisena armeijaan. Sotilastehtävät tarjosivat mahdollisuuden nähdä maailmaa, ja matkustelu näyttää kiehtoneen häntä myöhemminkin. Hän vietti useita vuosia Euroopan eri maissa, osallistui mm. vuonna 1619 keisari Fredrik II:n kruunajaisiin Frankfurtissa.

Descartesin kiinnostus akateemisiin opintoihin ja uraan alkoi kuitenkin hiipua. Pettymys ajan tieteisiin ja päättämättömyys ajoi hänet viettämään aikaansa huonossa seurassa, pelaillen ja turhissa ajanvietteissä.

Talvena 1619–1620 saksalaiseen takkakammariin sulkeutuneena Descartes suunnitteli suurta tieteellistä reformiaan, mutta hän ei ryhtynyt toteuttamaan kunnianhimoista projektiaan heti vaan jatkoi kiertelyään maailmalla, omien sanojensa mukaan ”koettaen olla sen kaikissa näytelmissä mieluummin katselijana kuin näyttelijänä”. Tähän vierähti yhdeksän vuotta.

Vuosina 1625–1628 Descartes oli jälleen Pariisissa ja valmisteli laajaa traktaattia, jota hän ei kuitenkaan julkaissut. 

Vuonna 1628 Descartes jätti lopullisesti Pariisin ja Ranskan, jossa hän ei tuntenut saavansa sellaista työrauhaa kuin hänen tehtävänsä edellytti. Hän siirtyi Alankomaihin ja pysyikin siellä muutamia matkoja lukuun ottamatta syksyyn 1649 saakka. Alankomaissakin hän säilytti kiertolaistapojaan: hän vaihtoi usein asuinpaikkaa ja piti osoitteenmuutoksensa tarkoin salassa turvatakseen itselleen henkilökohtaisen rauhan, jota hän ilmeisesti arvosti yli kaiken. Alankomaiden kausi oli hänen tuotteliainta aikaansa.

Descartes oli kirjeenvaihdossa monien aikansa tiedemiesten ja kuninkaallisten kanssa. Yksi näistä oli Ruotsin kuningatar Kristiina, joka oli innostunut kirjeenvaihdostaan Descartesin kanssa niin paljon, että pyysi tämän luokseen Ruotsiin. Descartes epäröi lähtemistä, koska Pohjolan ilmasto ei houkutellut lämpimästä pitävää filosofia. Kutsuun sisältyivät kuitenkin kuningattaren opettaminen sekä mahdollisuus olla neuvonantajana Tukholman Tiedeakatemian suunnittelussa, mikä sai Descartesin kuitenkin lähtemään. Kuningatar lähetti sotalaivan hakemaan Descartesia. Vuonna 1649 53-vuotias Descartes saapui Tukholmaan, missä hän opetti kuningatar Kristiinalle filosofiaa. 

Descartes kuoli keuhkokuumeeseen helmikuussa 1650, vain kuukausia Ruotsiin saapumisensa jälkeen.

Merkitys

Descartesin ajatusten myötä murtuu ns. vanhan ajan valta filosofiassa sekä tieteessä. Descartesin näkemykset syrjäyttävät vuosisatoja valtaa pitäneen aristoteelis-skolastisen maailmanjärjestyksen. Descartes avasi tien uudelle tieteelle ja valoi eurooppalaisen subjektin hahmon, jonka perustan oli rakentanut kirkkoisä Augustinus. Descartesista tuli uuden ajan filosofian perustaja, analyyttisen geometrian kehittäjä, optiikan tutkija ja mekaanisen fysiikan puolestapuhuja.

Descartes tunnetaan etupäässä filosofina, mutta hän on jättänyt myös jälkensä luonnontieteiden historiaan. Descartes uurasti analyyttisen geometrian parissa. Tämän tieteenhaaran perusteiden työstäminen lienee hänen merkittävin erityistieteellinen saavutuksensa.

Tuotanto

Descartes kirjoitti hyvin mukaansatempaavasti 1. persoonassa omalla äidinkielellään, mikä oli tuohon aikaan harvinaista - latina oli vielä oppineisuuden ”virallinen kieli”.

Descartes julkaisi suhteellisen vähän. Hänen ensimmäinen teoksensa oli vuonna 1637 julkaistu Metodin esitys. Sen yhteydessä julkaistu Geometria oli ainoa hänen matematiikasta julkaisemansa kirjoitelma, aiheenaan matemaattinen metodi. Kirjoitelma kehitti analyyttisen geometrian ja avasi tietä modernille matematiikalle.

Metodin esitys ei herättänyt ilmestyessään sanottavaa huomiota; siitä otettiin 500 kappaleen painos, josta tekijän haltuun jäi 200 – Descartesin kuoltua 1650 painosta ei ollut vielä myyty loppuun.

Descartesin erillistieteelliset tutkielmat johtivat myrskyisään polemiikkiin. Seuraava teos Metafyysisiä mietiskelyjä vuodelta 1641 sai ilmestyessään heti sensaation leima. Teosta pidetään Descartesin tunnetuimpana ja täydellisimpänä kokonaisesityksenä.

Laajimman julkaistun teoksensa Filosofian periaatteet vuodelta 1644 Descartes omisti maanpaossa olevalle prinsessa Elizabethille, joka oli Böömin kuninkaan Fredrik V:n vanhin tytär.

Kirjeenvaihdossa Ruotsin kuningatar Kristiinan kanssa Descartes kehitteli rakkautta ja tunteita koskevia filosofian teemoja. Kirjeenvaihto sai Descartesin julkaisemaan teoksen Mielenliikutukset vuodelta 1649. Kuningatar Kristiina oli kirjasta niin vaikuttunut, että kutsui Descartesin hoviinsa Ruotsiin.

Cogito ergo sum – Ajattelen siis olen

Descartes halusi löytää varmaa ja ehdottoman epäilytyksetöntä tietoa. Descartes oivalsi, että hän voi epäillä vain jos hän on olemassa eli hänen on oltava olemassa suorittamassa tuota epäilyä: Ajattelen, siis olen. Tämä on hänen maineikkain oivalluksensa ja kuuluisin lauseensa. (Latinaksi: Cogito ergo sum.) Tämän peruspilarin varaan Descartes pystytti laajan ajatusrakennelman. Vallankumouksellisesta omaan minään ja omiin havaintoihin keskittyneestä subjektiivisuudesta tuli uuden ajan filosofian lähtökohta – niin Descartesin oman kuin uudenaikaisen filosofian. Descartes asetti filosofian painopisteen inhimilliseen subjektiin eli yksilöön ja tämän sisältäpäin tarkasteltuun tietoisuuteen. Tälle yksityiselle minälle ei ole kuin yksi totuus, oma olemassaolo. Ehdoton varmuus itsestä oli Descartesille kaiken alku ja selkäranka.

Descartesin kehittämä systemaattisen epäilyn metodi kaikessa yksinkertaisuudessaan mullisti filosofian. Hänen väitteensä etenevät helpoimmasta vaikeimpaan. Nyt filosofiassa etsittiin ensimmäistä kertaa järjestelmällisesti totuuksia, joiden pitäisi olla ennakkoehdoista täydellisesti riippumattomia. Jos jokin väite on epäiltävissä, jos pienikin erehdyksen mahdollisuus on olemassa, niin Descartes toteaa väitteen epätodeksi. Descartes kiristää epäilyksen nuorat äärimmilleen: mikään tottumuksen, tavan tai auktoriteetin totuus, vaikuttipa se miten itsestään selvältä tahansa, ei kelpaa. Oli löydettävä varma ja ehdottoman epäilyksetön tieto, joka on ennakkoehdoista vapaa.

© Opetushallitus, Hakaniemenranta 6, PL 380, 00531 Helsinki, puhelin 040 348 7555, faksi 040 348 7865 etunimi.sukunimi@oph.fi | Tulosta
14.06.2013