Tunteesta tunteeseen

 

Tunteita voi säädellä

 

2.1 Miksi tunteita pitää säädellä?

2.2 Miten tunteita voi säädellä?

2.3 Tunnemyrsky ja myrskyn tyynnyttäminen

2.4 Tunteet tarttuvat
 

  

 

Sosiaalisesti taitavilla ihmisillä on usein hyvät tunteidensäätelytaidot. He pystyvät tehokkaasti vaikuttamaan tunteidensa kestoon ja voimakkuuteen. He pystyvät säätelemään käyttäytymistä, jonka tunnetila aiheuttaa. Tunteiden säätely ja esimerkiksi yritys hallita omaa vihaa erilaisin tekniikoin ovat osa sosiaalisten taitojen harjoittelua. Synkkien ja pelottavien tunteiden vallassa olevan ihmisen on vaikea olla toisten kanssa, keskittyä työhön tai mihinkään mielekkääseen toimintaan.

Tunteiden tukahduttaminen on tunteiden säätelyä, mutta se on haitallinen ja ei-suositeltava säätelykeino. Se on tunteiden työntämistä syrjään, kunnes jossain vaiheessa taka-alalle työnnetty purkautuu hallitsemattomasti. Tunteiden säätelykyvyn kehittymiseen vaikuttavat kasvatukselliset kokemukset, kuten kodin tunneilmapiiri, vanhemmilta saatu palaute ja kasvatuksen ankaruus tai vapaus. Tunteiden säätelyyn vaikuttavat myös ikä, sukupuoli ja fysiologiset seikat kuten aivorakenteiden kehittyminen, hermoverkkoyhteydet ja hormonaaliset tekijät. Ihmisen pitää opetella toimimaan sosiaalisessa ympäristössään siten, ettei aiheuta haittaa itselleen eikä toisille. Jos ei opi säätelemään tunteitaan, toimii vain satunnaisten aistiyllykkeiden, vaistojen ja tunnetilojen varassa ja tuottaa ongelmia niin itselleen kuin ympäristölleen.

Onnellisessa olossa vapautuu luovuuden energiaa. Rennossa mielentilassa ihminen voi ratkaista ongelmia ja pystyy tuottamaan luovasti jotain uutta. Kun omat tunteet ovat hallinnassa ja tasapainossa, on helppoa olla toisten kanssa, ottaa huomioon toisia ihmisiä, oppia uutta ja elää täysillä.

Perhepiirissä, vanhempien ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa sekä parisuhteessa ovat tunnetaidot jatkuvassa käytössä. Kenellekään ei ole hyväksi omien tunteidensa tukahduttaminen, vaan jokainen tarvitsee turvallista ympäristöä ilmaista tunteitaan. Toisaalta kukaan ei tunnepurkauksillaan saa alistaa, uhata tai vahingoittaa toista henkilöä, ei aikuinen eikä lapsi. Vanhempien vastuu on valtava, lähes mahdoton, miten hallita omia tunneilmaisujaan ja miten ohjata lasta toisaalta ilmaisemaan tunteitaan, toisaalta tyytymään siihen että aikuinen pitää rajat. Vanhemman haasteena on kohdata niin uhmaiän kuin murrosiän tunneryöpyt ja auttaa lasta selviytymään niistä ja säilyttämään luottamuksensa aikuiseen. On opittava olemaan armollinen itselleen, hyväksyttävä epäonnistumisetkin, uskallettava pyytää anteeksi ja yritettävä yhä uudelleen.

Tunteiden säätely ei tarkoita pelkästään hillitsemistä ja kesyttämistä. Tunteita pitää säädellä myös siksi, että joskus käyttöön tarvitaan joku tietty tunne kuten rentous tai rohkeus esimerkiksi esiintymistilanteessa.

 

 

Tunteiden tunnistaminen on tärkeä, jotta niitä oppii hallitsemaan, elämään niiden kanssa ja kesyttämään niitä. Niin yksinkertaisella keinolla kuin hengittämällä voidaan kesyttää koviakin tunteita kuten ahdistusta, mutta toisaalta suruun ei hengittäminen enää ”purekaan”. Tunteita voi säädellä ajatuksiaan muokkaamalla. Ihminen voi harjoitella ja oppia uusia ajattelu- ja ongelmanratkaisutapoja, esimerkiksi itsensä hyväksymistä, kehumista tai muunlaista itsensä vahvistamista sekä itsensä ohjaamista ääneen.

Omia ajatuksiaan voi oppia ohjaamaan siten, että kiinnittää huomionsa mieluummin myönteiseen kuin kielteiseen. Kannattaa muistaa, että kaikkiin asioihin on erilaisia näkökulmia. Jokainen voi itse valita, millaisen elämänasenteen omaksuu, myönteisen vai kielteisen, positiivisen vai negatiivisen. Se ei ole aina helppoa, mutta sitä voi opetella. Jokainen voi joskus vaipua negatiiviseen ajatuskierteeseen, tuntea itsensä surkeaksi. On hyvä valmistella itseään siihen jo etukäteen muistuttamalla, että kielteisen ajatuskehän voi itse katkaista ryhtymällä tietoisesti etsimään asioiden hyviä puolia. Negatiivisuuden mustimmallakin hetkellä voi muistuttaa mieleensä valoisan, huvittavan pilkahduksen ja ajatuksen siitä, että ”jo huomenna voi tuntua paremmalta”.

Jokaisen kannattaa itse tietoisesti suunnitella niitä keinoja, joilla synkän mielialan saa kirkastumaan. Liikunta, esimerkiksi voimistelu, tanssi, kävely- tai juoksulenkki, auttaa monia. Musiikillakin voi vaikuttaa mielialaan. Entä onko jotain sellaista, jonka katseleminen rauhoittaa mieltä ja tuottaa iloa, ehkä kalojen uiskentelu akvaariossa, veden liplatus purossa, värien leviäminen akvarellipaperille, tuttu maisema tai taulu? Useille ihmisille fyysinen toiminta ja käsillä tekeminen tasoittavat liiallista tunteiden mylläkkää. Kertomalla ja keskustelemalla voi jäsentää omia tunne- ja ajattelukierteitä. Myös mielikuvitus on ehtymätön lähde, josta voi löytää lohdutusta ja hyvää mieltä. Jokaisella on omat keinonsa. Niitä kannattaa miettiä ja opetella käyttämään oman tunnemaailmansa rauhoittajina ja rikastuttajina. Aika hyväksi omien tunteiden hallinnassa on osoittautunut ajatusleikki pyrkimyksestä elämässä: ”Mieluummin komedian sivurooliin kuin tragedian päärooliin”.

 

 

Tunnemyrskyksi on tapana kutsua sellaista tilannetta, kun voimakkaat tunteet valtaavat mielen niin että mikään muu ei tunnu miltään. Tunteenpurkaus voi olla niin välitön ja voimakas, että henkilö ei hallitse toimintaansa. Hän toimii tunteen vallassa, eikä ehkä pysty vaikuttamaan tekemisiinsä. Tällaisesta seuraa tietenkin jälkeenpäin häpeää ja katumista ja jopa korvaamattomia vahinkojakin.

On hyvä tunnistaa tunnemyrskyn alkaminen, sen energiaa tuovat ja vievät fyysiset reaktiot. Jo alkuvaiheessa kannattaa yrittää tunnistaa oma vire ja mieliala ja sanoa se ääneen: Nyt olen peloissani/ärtynyt/vihainen. Tunne on elimistössä hyvin nopea tiedonlähde, ja tunteiden viesti on syytä ottaa vakavasti. Samalla on kuitenkin opittava ottamaan huomioon myös toiset henkilöt, heidän tunteensa ja kokemuksensa tilanteesta. Häpeän tunne ohjaa käyttäytymään esim. sosiaalisissa tilanteissa toivotulla tavalla. Ilman häpeän tunnetta voisimme käyttäytyä lähes miten tahansa.

Tunnemyrskyssä on keskeistä taito pysähtyä. Tällöin on otettava itsehillintä- ja ongelmanratkaisutaidot käyttöön. On laskettava kymmeneen tai lähdettävä pois hetkeksi. Impulssien hallinta on arvokas taito tunnemyrskyn tyynnyttämisessä: impulssi pitää pystyä kumoamaan jonkin päämäärän tai tavoitteen vuoksi. Itsestä on löydettävä tahto käyttäytyä toisin. Samalla opetellaan vastuuta sekä oman toiminnan ohjausta ja säätelyä.

Erilaiset temperamentit ja käyttäytymistyylit vaikuttavat siihen, miten koemme ja ilmaisemme tunteita. Temperamenttierot tekevät meidät erilaisiksi aktiivisuudessa, rytmisyydessä, reaktiovoimakkuudessa, reaktiokynnyksessä, mielialan laadussa, sopeutuvuudessa ja monessa muussa suhteessa. Myös oppiminen vaikuttaa tunteiden ja tunnemyrskyjen hallintaan. Lapsi oppii vanhemmiltaan ja omista aikaisemmista kokemuksistaan käyttäytymismalleja. Jos perheessä huudetaan ja paiskotaan ovia kiukkuisesti, lapsikin tekee niin. Jos perheessä otetaan tunteet puheeksi ja harjoitellaan niiden soveliasta ilmaisua, lapsi oppii sen. Myös helposti tulistuva lapsi oppii käsittelemään ja ilmaisemaan tunteitaan muutenkin kuin raivoamalla ja riehumalla. Sosiaalinen tarina on osoittautunut hyväksi välineeksi tunnetaitojen opettelussa. (Katso lukuja 13 ja 14.)

 

 

Tunteet ”tarttuvat” ihmisestä toiseen, ja siihen on monia mekanismeja. Tunteiden tarttumiseen vuorovaikutustilanteessa vaikuttaa aivojen limbinen järjestelmä. Toisen ihmisen tunnetila ja käyttäytyminen saavat aikaan muutoksia toisen ihmisen hormonitoiminnassa, sydämen sykkeessä ja verenpaineessa. Nämä fysiologiset muutokset aiheuttavat muutoksia tunnetilassa. Iloiset ja vihaiset kasvot voivat laukaista toisessa ihmisessä vastaavan tunnereaktion ja ilmeen. Ryhmätilanteissa vaikuttavat juuri nämä tunnesignaalit, ja empatiakin perustuu tunteen tarttumiseen. Se on eläytymistä toisen tunnetilaan.

Ihmiset pystyvät säätelemään sekä omia että toisten tunteita. Pystymme lukemaan sanattomia viestejä, kasvojen ilmeitä, kehon asentoja, eleitä. Tunnetilan kuulee äänen sävystä, puheen tauoista ja rytmistä. Tilankäyttö ja fyysinen läheisyys, katsekontakti tai sen välttely kertovat paljon tunteista. Tunteiden tarttumisen huomaa silloin, kun läheisen henkilön itkiessä itseäkin saattaa yhtäkkiä itkettää. Ja raivokkaasti käyttäytyvä läheinen tuntuu imevän kaikkien voimat. Samoin masentuneen henkilön lähipiiriin leviää uuvuttavaa huolestuneisuutta ja masennusta. Onneksi myös iloiset tunteet tarttuvat yhtä lailla.

Mitä enemmän on tuntumaa omiin tunteisiin, sitä vähemmän on alttiina muiden ihmisten tunteiden tarttumiselle hallitsemattomasti. Jokaisen on kannettava vastuu myös siitä, että omalla käyttäytymisellään voi vaikuttaa siihen miltä toisista tuntuu. Iloa ja innostusta kannattaa tartuttaa ja hyvää mieltä laittaa kiertämään. Myös m ielentyyneyttä kannattaa harjoitella, jotta voi olla samalla aaltopituudella muiden kanssa.

 

© Opetushallitus | etunimi.sukunimi@oph.fi | Tulosta
13.06.2013